Susanna Uusitalo: Hyvä sauna. Suomalaisen saunaelämyksen jäljillä. Moreeni 2017.
Mistä löytyy Suomen toiseksi parhain sauna? Jokaisen oma sauna on nimittäin se maailman paras sauna. Saunakirjoja syntyy jatkuvasti kertoen suomalaisten saunomisen intohimosta. Suomessa on tällä hetkellä reilut kolme miljoonaa saunaa, joista jokainen on oma, ainutlaatuinen yksilönsä.
Susanna Uusitalo on lähtenyt teoksessaan Hyvä sauna kahdentoista hyvin erilaisen saunaelämyksen jäljille katsomaan, kuinka suomalainen saunakulttuuri tässä ajassa voi. Otanta on eri puolilta maatamme mutta toisaalta suppeudessaan myös kattava ja monipuolinen. Kaikki valitut saunat ovat omalla tavallaan persoonallisia ja tarjoavat kylpijöiden mukaan mitä makoisimmat löylyt.
Uusitalo johdattaa saunaelämyksiin näin: ”Sauna hoitaa suomalaisen sielua. Me saunomme sekä arkena että sunnuntaina, mieluusti itse rakennetussa mökkisaunassa puukiukaan lämmössä mutta aivan yhtä hyvin kaupunkikodin modernissa sähkölämmitteisessä saunassa.”
Savusauna on suomalaisen saunan prototyyppi. Ensimmäisenä teoksessa esitelläänkin savusauna ja sen rakentaminen sekä annetaan myös hyviä lämmitysohjeita. Savusaunan valmistelu lämmityskuntoon vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja varsinainen lämmitys useamman tunnin rupeaman, mutta sitten voikin saunoa leppeissä löylyissä jopa puoli vuorokautta.
Vanhaan pihasaunaan päästään myös kurkistamaan ja kokemaan monille tuttu elementti, talvisaikaan löylyttelyn lomassa hangessa pyöriminen. Pihasaunan moderniin versioon Uusitalo vie Muuramen kirkonkylällä, missä asukkaat halusivat ulkosaunan paljuineen. Se on kuin toinen maailma aivan pihapiirissä.
Kaupunkilaisille kerrostalosaunominen on viikoittainen keidas. Yleiseen saunaan päästään Tampereen Pispalassa, missä Rajaportin sauna on toiminut yli sata vuotta. Vuosittain siellä saunoo peräti yli 20 000 saunojaa. Yleisessä saunassa kokee sosiaalisen monimuotoisuuden, jossa lauteilla uskalletaan ventovieraidenkin kanssa puhua vaikeistakin asioista. Helsingin Hernesaaren uudessa yleisessä saunassa on puolestaan urbaanihenkeä meren äärellä ravintolapalveluilla höystettynä.
Erikoisimpiin saunoihin puolestaan kuuluu Lahden Vesijärvessä lautalle rakennettu sauna, joka on osa mökkikokonaisuutta. Saunamaisemat vaihtuvat ja samalla voi uistella autopilotin pitäessä kurssin kohdallaan. Toinen erikoisuus on vuoden 1963 Skodan alustalle rakennettu sauna, johon mahtuu kerrallaan jopa neljä löylyttelijää. Saunan sähkökiuas saa virran 58 vuotta vanhasta sähkömoottorista, jonka tehoa säädellään kaasupolkimella. Tyhjäkäynnillä saa miedot löylyt ja raskaammalla kaasujalalla lämpötilan saa nousemaan.
Uusitalon kirja antaa myös monenlaisia käytännön vinkkejä erilaisten sauna-aiheisten tuotteiden valmistukseen: vastan tekemiseen, laudeliinojen valmistukseen, puunkantotelineen nikkarointiin. Hyvä sauna on persoonallinen teos ja hyvä lisä saunakirjallisuuden joukkoon. Teos kunnioittaa myös Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta, sillä onhan sauna edelleen osa kansallista identiteettiämme.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
