
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Susanna Uusitalo: Hyvä sauna. Suomalaisen saunaelämyksen jäljillä. Moreeni 2017.
Mistä löytyy Suomen toiseksi parhain sauna? Jokaisen oma sauna on nimittäin se maailman paras sauna. Saunakirjoja syntyy jatkuvasti kertoen suomalaisten saunomisen intohimosta. Suomessa on tällä hetkellä reilut kolme miljoonaa saunaa, joista jokainen on oma, ainutlaatuinen yksilönsä.
Susanna Uusitalo on lähtenyt teoksessaan Hyvä sauna kahdentoista hyvin erilaisen saunaelämyksen jäljille katsomaan, kuinka suomalainen saunakulttuuri tässä ajassa voi. Otanta on eri puolilta maatamme mutta toisaalta suppeudessaan myös kattava ja monipuolinen. Kaikki valitut saunat ovat omalla tavallaan persoonallisia ja tarjoavat kylpijöiden mukaan mitä makoisimmat löylyt.
Uusitalo johdattaa saunaelämyksiin näin: ”Sauna hoitaa suomalaisen sielua. Me saunomme sekä arkena että sunnuntaina, mieluusti itse rakennetussa mökkisaunassa puukiukaan lämmössä mutta aivan yhtä hyvin kaupunkikodin modernissa sähkölämmitteisessä saunassa.”
Savusauna on suomalaisen saunan prototyyppi. Ensimmäisenä teoksessa esitelläänkin savusauna ja sen rakentaminen sekä annetaan myös hyviä lämmitysohjeita. Savusaunan valmistelu lämmityskuntoon vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja varsinainen lämmitys useamman tunnin rupeaman, mutta sitten voikin saunoa leppeissä löylyissä jopa puoli vuorokautta.
Vanhaan pihasaunaan päästään myös kurkistamaan ja kokemaan monille tuttu elementti, talvisaikaan löylyttelyn lomassa hangessa pyöriminen. Pihasaunan moderniin versioon Uusitalo vie Muuramen kirkonkylällä, missä asukkaat halusivat ulkosaunan paljuineen. Se on kuin toinen maailma aivan pihapiirissä.
Kaupunkilaisille kerrostalosaunominen on viikoittainen keidas. Yleiseen saunaan päästään Tampereen Pispalassa, missä Rajaportin sauna on toiminut yli sata vuotta. Vuosittain siellä saunoo peräti yli 20 000 saunojaa. Yleisessä saunassa kokee sosiaalisen monimuotoisuuden, jossa lauteilla uskalletaan ventovieraidenkin kanssa puhua vaikeistakin asioista. Helsingin Hernesaaren uudessa yleisessä saunassa on puolestaan urbaanihenkeä meren äärellä ravintolapalveluilla höystettynä.
Erikoisimpiin saunoihin puolestaan kuuluu Lahden Vesijärvessä lautalle rakennettu sauna, joka on osa mökkikokonaisuutta. Saunamaisemat vaihtuvat ja samalla voi uistella autopilotin pitäessä kurssin kohdallaan. Toinen erikoisuus on vuoden 1963 Skodan alustalle rakennettu sauna, johon mahtuu kerrallaan jopa neljä löylyttelijää. Saunan sähkökiuas saa virran 58 vuotta vanhasta sähkömoottorista, jonka tehoa säädellään kaasupolkimella. Tyhjäkäynnillä saa miedot löylyt ja raskaammalla kaasujalalla lämpötilan saa nousemaan.
Uusitalon kirja antaa myös monenlaisia käytännön vinkkejä erilaisten sauna-aiheisten tuotteiden valmistukseen: vastan tekemiseen, laudeliinojen valmistukseen, puunkantotelineen nikkarointiin. Hyvä sauna on persoonallinen teos ja hyvä lisä saunakirjallisuuden joukkoon. Teos kunnioittaa myös Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta, sillä onhan sauna edelleen osa kansallista identiteettiämme.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Rovaniemellä maailman menoa makusteleva Väärä raha -laulaja Jaakko Laitinen palaa Kaltion kolumnistiksi välivuoden jälkeen. “Tietäjät kumminkin tietävät, että keikkapaikoilla se on hevi, joka saa talot täyteen ja kiihdyttää kaljamyynnin.”
Helsinkiläinen kirjailija odotti bussia Hailuodossa. Kirjailijaa harmitti. Hänen bussinsa olisi Oulun linja-autoasemalla vain seitsemän minuuttia ennen kuin juna lähtisi rautatieasemalta […]
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee ensi joulukuussa kuluneeksi sata vuotta. Kajaanin kaupunginteatteri juhlistaa tätä oivalla runoiltamalla.
“Kriitikolle kasautuu siis huonosti toimenkuvaan sopivaa vastuuta, ja osa vastuusta leviää koko taidekentälle. Asiaa voi paeta älylliseen kikkailuun, mutta silloinkin olisi tehtävä selväksi, onko taiteessa kyse tietyn ryhmän erityistaidosta vai edustaako taide ensisijaisesti (joskaan ei yksinomaan) luovaa vapautta.”
“Kössi Kaatra esittää hyvin tarkkaa analyysiä köyhyyden vaikutuksesta lyhytjännitteisyyteen, suunnittelemattomuuteen, kateuteen ja monien asioiden kesken jäämiseen. Kurjuus ruokkii kurjuutta.”
“Kuka antaa ihmiselle vallan toiseen? Teoksen tarina sijoittuu menneeseen aikaan, mutta tärkeimmät teemat toistuvat ihmisen elämässä yhä: arvokas elämä, rakkaus ja kuolema.”
Pertsan ja Kilunkin ensi-ilta-ajankohtaa on siirretty jo useamman kerran. Sitäkin odotetaan teattereihin tänä keväänä. Aapo Kukko katseli elokuvan joulukuussa.
Joulukuun lehdistönäytöksessä katsottu Fucking with Nobody ei vieläkään ole päässyt esitettäväksi. Sulkutilan jälkeen elokuvateattereita odotetaan taas avattavaksi, ja ensi-iltaa kaavaillaan nyt 16.4.
“Helmi Kajaste on esikoiskirjassaan nivonut työnsä ja huvinsa elokuvia rakastavana arkkitehtinä orgaaniseksi yhdistelmäksi”, Jarkko Korpua kirjoittaa Kalevi Jäntti -palkitusta esseeteoksesta.
Helmikuussa Oulussa varmistui Sanginjoen ulkometsän laajan luonnonsuojelualueen syntyminen, kun kaupunki lahjoitti valtiolle omistamansa suojellut alueet Koneen Säätiölle myymänsä alan lisäksi.
“Koko tarkastellun periodin 1521–1809 kuva on äkikseltään niin monimutkainen kudelma, että kaaliin menevää kokonaishahmotusta siitä ei tahdo saada.”
Suomen kielen alkuperää ja kehitystä on ihmetelty pitkään. Virolaisen Valter Langin uutuusteos esittää arkeologiaa, kielitiedettä ja antropologiaa yhdistävän tarinan itämerensuomalaisten historiasta.