Susanna Uusitalo: Hyvä sauna. Suomalaisen saunaelämyksen jäljillä. Moreeni 2017.
Mistä löytyy Suomen toiseksi parhain sauna? Jokaisen oma sauna on nimittäin se maailman paras sauna. Saunakirjoja syntyy jatkuvasti kertoen suomalaisten saunomisen intohimosta. Suomessa on tällä hetkellä reilut kolme miljoonaa saunaa, joista jokainen on oma, ainutlaatuinen yksilönsä.
Susanna Uusitalo on lähtenyt teoksessaan Hyvä sauna kahdentoista hyvin erilaisen saunaelämyksen jäljille katsomaan, kuinka suomalainen saunakulttuuri tässä ajassa voi. Otanta on eri puolilta maatamme mutta toisaalta suppeudessaan myös kattava ja monipuolinen. Kaikki valitut saunat ovat omalla tavallaan persoonallisia ja tarjoavat kylpijöiden mukaan mitä makoisimmat löylyt.
Uusitalo johdattaa saunaelämyksiin näin: ”Sauna hoitaa suomalaisen sielua. Me saunomme sekä arkena että sunnuntaina, mieluusti itse rakennetussa mökkisaunassa puukiukaan lämmössä mutta aivan yhtä hyvin kaupunkikodin modernissa sähkölämmitteisessä saunassa.”
Savusauna on suomalaisen saunan prototyyppi. Ensimmäisenä teoksessa esitelläänkin savusauna ja sen rakentaminen sekä annetaan myös hyviä lämmitysohjeita. Savusaunan valmistelu lämmityskuntoon vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja varsinainen lämmitys useamman tunnin rupeaman, mutta sitten voikin saunoa leppeissä löylyissä jopa puoli vuorokautta.
Vanhaan pihasaunaan päästään myös kurkistamaan ja kokemaan monille tuttu elementti, talvisaikaan löylyttelyn lomassa hangessa pyöriminen. Pihasaunan moderniin versioon Uusitalo vie Muuramen kirkonkylällä, missä asukkaat halusivat ulkosaunan paljuineen. Se on kuin toinen maailma aivan pihapiirissä.
Kaupunkilaisille kerrostalosaunominen on viikoittainen keidas. Yleiseen saunaan päästään Tampereen Pispalassa, missä Rajaportin sauna on toiminut yli sata vuotta. Vuosittain siellä saunoo peräti yli 20 000 saunojaa. Yleisessä saunassa kokee sosiaalisen monimuotoisuuden, jossa lauteilla uskalletaan ventovieraidenkin kanssa puhua vaikeistakin asioista. Helsingin Hernesaaren uudessa yleisessä saunassa on puolestaan urbaanihenkeä meren äärellä ravintolapalveluilla höystettynä.
Erikoisimpiin saunoihin puolestaan kuuluu Lahden Vesijärvessä lautalle rakennettu sauna, joka on osa mökkikokonaisuutta. Saunamaisemat vaihtuvat ja samalla voi uistella autopilotin pitäessä kurssin kohdallaan. Toinen erikoisuus on vuoden 1963 Skodan alustalle rakennettu sauna, johon mahtuu kerrallaan jopa neljä löylyttelijää. Saunan sähkökiuas saa virran 58 vuotta vanhasta sähkömoottorista, jonka tehoa säädellään kaasupolkimella. Tyhjäkäynnillä saa miedot löylyt ja raskaammalla kaasujalalla lämpötilan saa nousemaan.
Uusitalon kirja antaa myös monenlaisia käytännön vinkkejä erilaisten sauna-aiheisten tuotteiden valmistukseen: vastan tekemiseen, laudeliinojen valmistukseen, puunkantotelineen nikkarointiin. Hyvä sauna on persoonallinen teos ja hyvä lisä saunakirjallisuuden joukkoon. Teos kunnioittaa myös Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta, sillä onhan sauna edelleen osa kansallista identiteettiämme.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
6.5.2022 ensi-iltansa saanut John Websterin dokumentti The Happy Worker esittää, miten työelämä on kehittynyt niin kurjaksi, että sitä toivoisi lähinnä viholliselleen – jos vain heräisi näkemään, millaiseksi työarki on muuttunut.
Oulun teatterin Jäniksen vuodessa toiset osat toimivat, toiset taas eivät, mutta eheää kokonaisuutta se ei Kaltiolle näytelmän arvioineen Antti Viitalan kokemuksessa saavuttanut.
”Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta.” Esko Karppanen luki homoeroottisten tarinoiden kokoelman Hopeapisaroita.
”Pieni mutta älykäs kustantamo Aviador on vihdoin julkaissut Kamel Daoudin teoksen Meursault, contre-enquête laadukkaana käännöksenä suomeksi. Kovin rohkeita emme Suomessa kuitenkaan olleet, sillä meitä ennen Daoudin romaani oli uskallettu kääntää ja kustantaa jo 35 muulla kielellä.”
”Kiinnostavilla ja traagisilla yksittäisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, mutta sillä on, että vainajat puhuvat tai tässä tapauksessa tanssivat juuri meille elossa oleville kaupungin asukkaille.” Routa Companyn Spoon River antologia Kajaanin Generaattorissa toukokuun loppuun.
”Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia nuorisoelokuvien kömpelöiltä juonikliseiltä vältytään”, kirjoittaa näkemästään pitänyt kriitikko Matti A. Kemi Aili Haapasalon ohjaamasta elokuvasta Tytöt tytöt tytöt.
1980-luvun Pohjois-Englannin kaivoslakkojen aikaan tapahtuva musikaali on tämän kevään Suomessa jopa kipeän ajankohtainen. Marlene Hyyppä arvioi Oulun teatterin Billy Elliot -suurmusikaalin.
Elämä ehti helmikuussa jo melkein muuttua iloiseksi. Vladimir Putinin kuusi viikkoa sitten aloittaman sodan järjettömän väkivallan ja sen uutisoinnin jatkuessa […]
Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta. Hyppäsin […]
”Vienanmeressä on valtavasti tavaraa, ehkäpä liikaakin. Ainakin ensi-illassa kokonaisuutta oli välillä hieman vaikeata hahmottaa”, kirjoittaa Kaltion kritiikissä Seppo Turunen.
Kuvataiteilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteisnäyttely Viimeiset keisarilliset tutkii kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja.
