Vuonna 2006 julkaistun virolaisen nykyrunouden valikoiman nimi soi valitettavan usein päässäni tätä lehteä tehdessä. Runoilija Eeva Parkin huokaus, Raija Hämäläisen kääntämä, heijastaa myös kovin monen Suomessa kulttuurialalla (ja toki monella muullakin alalla) työskentelevän tuntemuksia:
Ajattelen koko ajan rahaa
Että sitä ei ole
Mittaan matkapuhelujen pituutta
En niiden sisältöä
(Jan Kaus & Harri Rinne (toim.): Ajattelen koko ajan rahaa, Johnny Kniga 2006.)
Kun kulttuurilehdellä on vara palkata vain yksi osa-aikainen työntekijä, saa päätoimittaja olla myös taloudenhoitaja, tilaushankkija ja laskuttaja. Suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä, mutta aikaa ja energiaa nekin vievät. Varsinkin, kun Posti Oyj:n, lehden painon ja muutkin laskut kasvavat koko ajan, mutta Suomen valtion kulttuurilehtituet yhä junnaavat vuoden 2006 tasolla, ja menojen ja tulojen yhteensovitus on jatkuvasti kinkkisempää.
Niin, rahaa on ajateltava, ja harva se päivä päätoimittajan takaraivoa kolottaa ajatus siitä, miten vähän kulttuurilehti pystyy avustajilleen jutuista maksamaan. Onneksi kuitenkin jonkun verran. Mutta jos niihin kulttuurilehtitukiin edes indeksitarkistukset olisi tällä vuosituhannella tehty (yhtäkään ei ole nähty), avustajapalkkiobudjetin voisi melkein tuplata. Nykyisellä kulttuuripolitiikalla tukieurot valuvat valtio-omisteisen Postin kirstuun sekä baltialaisille firmoille, koska Etelä-Suomesta on edullisempaa teettää painotyöt Suomenlahden toisella puolella.
Välillä elättelen ajatusta, voisiko veikkausvoitoista tai verorahoista maksettavan kulttuurilehtituen saajia velvoittaa käyttämään tukensa suomalaisiin painotaloihin, jolloin raha palaisi kotimaan talouteen, ja voisiko tällaisella velvoitteella perustella tukimomentin korotusta valtion budjetissa. Vaan Suomen hallinnossa taidetaan tulkita globaalin kapitalismin kilpailusäännöksiä tiukasti niin, ettemme voi edes omien verovarojemme käytössä suosia yrityksiä niiden kotimaan perusteella.
No, nämä on näitä. Vaan ihan koko aikaa en onneksi ajattele rahaa. Nyt esimerkiksi olen ajatellut Pohjoismaisen kulttuuripisteen liikkuvuusapurahan mahdollistamaa, helmi–maaliskuun taitteen työmatkaani, jonka teen junilla ja ruotsinlaivalla Osloon, Göteborgiin ja Tukholmaan. Kaltio emännöi Kultti ry:n kanssa Oulussa toukokuussa 2024 pohjoismaista kulttuurilehtikonferenssia, jonka järjestelyjä suunnittelen Norjan ja Ruotsin kattojärjestöjen kanssa. Ja matkaa Uumajan LittFest-kirjallisuusfestarille 16.–18.3., missä vietetään myös pohjoisruotsalaisen Provins-kirjallisuuslehden 40-vuotisjuhlia.
Ja ajattelen Oulun ylioppilasteatterin 60-vuotisjuhlavuotta, jonka aloittavan Tuoretiskin esityksiin en reissuni takia pääse. Uudet teatterilaiset tuovat tuoreena tiskille kansainvälisin oululaisvoimin ja englannin kielellä työryhmän käsikirjoittaman esityksen Paper Flower Buffet sekä OYT:n historian ensimmäisen näytelmän, 1963 esitetyn Fernando Arrabalin klassikon Aamiainen sotakentällä. Kaltio osallistuu juhlintaan julkaisemalla uudelleen verkkolehdessä kahden vuonna 1963 OYT:n Arrabal-esitykseen osallistuneen varhaisen ylioppilasteatterilaisen, Kaija Siikalan ja Pentti Tuovisen lehdessämme vuosina 1963 ja 1964 julkaistut kirjoitukset.
60-vuotisiaan juhlii tänä vuonna myös Oulun Taiteilijaseura -63 ry, ja Oulun elokuvakeskus täyttää syksyllä 50 vuotta. Nelikymppisiä viime vuonna viettänyt Oulun Naiskulttuuriviikko tapahtuu taas maaliskuussa talviloman jälkeen, 12.–18.3., ja Kaltio osallistuu viikkoon tuottamalla perjantaina 17.3. klo 17.30 Oulun kirjallisuuden talolla (Hallituskatu 9) alkavan tilaisuuden ohjelmaan Helsingin Ylioppilaslehden päätoimittaja ja esikoiskirjailija Adile Sevimlin. Naiskulttuuriviikon koordinaattori, Kaltio ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Ulla Kaislaranta vastaa tilaisuudessa myös tämän numeron virallisesta julkistamisesta.
Ajattelen paljon sitäkin, miten mahtavaa olisi, jos ihminen voisi olla edes kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kun kaikkea tapahtuu koko ajan kaikkialla.
Mutta jostain se raha sitten aina kuitenkin puikahtaa takaisin pään synapseihin. Kuten se seikka, että lehden taustayhdistyksen hallitus päätti, että lehteä ei lähetetä niille Kaltio ry:n jäsenille, jotka eivät ole maksaneet edellisen vuoden jäsenmaksuaan. Alkaen seuraavasta numerosta, tämän lehden viimeisellä sivulla julkaistu vuosikokouskutsu kun pitää saada kaikkien jäsenten tietoon. Joten maksakaa rästinne, jos haluatte seuraavankin numeron! Niin voidaan maksaa avustajille taas vähän enemmän.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Sápmelaš DJ:ide čuhcet ovdagáttut, mat buktet ovdan klubbakultuvrra čuolmmaid Sevdnjes latnja, seinniin, gáhtus ja muođuin šealgájit arvedávggi ivnnit. Lossa basso […]
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
