Tuomo Pirttimaa: Tirri. 269 s. Johnny Kniga 2022.
Tuomo Pirttimaan esikoisromaani Hete (Johnny Kniga 2021) tutustutti lukijat joukkoon elämänkolhimia ihmisiä, joiden kohtalot kiertyvät erinäisten vaiheiden kautta yhteen jossain pohjoisen perukoilla. Yksi teoksen keskeisistä henkilöistä, ase- ja huumebisneksiin sotkeutunut pikkurikollinen Tirri on nyt nostettu uuden teoksen nimihenkilöksi saakka. Eikä ollenkaan syytä. Nuoressa naisessa riittää puhtia ja luonnetta.
Tirrin lisäksi Pirttimaa on ottanut ensimmäisestä teoksesta mukaan myös Tirrin rikos- ja sielunkumppani Tomin sekä poromies Martin, joka etsii elämälleen uutta suuntaa menetettyään naisystävä Anjan. Uutena tyyppinä estradille astuu Kani, rauhoittavia nappaileva, juoppoäidin sekoilujen keskellä kasvanut ja näkymättömyyteen tottunut arka nuori mies.
Tarinassa seurataan vuorotellen Martin, Kanin ja Tirrin vaiheita. Autoilla ajellaan pitkin poikin Suomea ja paetaan kuka mitäkin: yksinäisyyttä, karua lapsuutta, virhevalintoja, syyllisyyttä.
Tirri ja Tomi aloittivat pakomatkansa jo edellisessä kirjassa ja elämä katveessa jatkuu. Kuuma aselasti saa uudet omistajat ilman isompaa draamaa, mutta muuten onni ei ole pariskunnan matkassa.
Martin taas ajaa tien päälle ajatus etelässä asuvan, etäiseksi jääneen poikansa tapaamisesta. Pienoinen ongelma uhkaa muodostua Uudenmaan rajojen koronasulusta, mutta sekään ei lopulta paljon hidasta metsissä kulkemaan tottunutta miestä.
Odotuksenmukaisesti henkilöiden polut kohtaavat ja ainoastaan itseensä luottamaan tottuneet, monin tavoin päähän potkitut ihmiset löytävät tukea toisistaan. Kliseistä ehkä, mutta jo puhuminen tuntuu auttavan heitä. Oman elämäntarinan kertominen toiselle maailman murjomalle tekee olon edes hetkeksi helpommaksi.
Pirttimaa pudottelee sanoja täsmällisesti, välillä aika lakoniseenkin sävyyn. Henkilöhahmoihin luotu katse on kuitenkin koko ajan ymmärtävä, jopa lämmin. Kirjoittaja selvästi välittää tarinansa ihmisistä.
Kanin ja Tirrin osuuksissa kielen rekisterit ovat lähellä toisiaan, mutta heitä tuntuvasti iäkkäämmän Martin tuumaileva puhetapa erottuu kokonaisuudesta selvästi. Sen juurevuus ja murteellisuus ihastuttaa, ja huomaan oikein odottavani Martin kertomia jaksoja. Onnistunutta työtä kirjailijalta!
Raskaita käänteitä sisältävässä tarinassa on siellä täällä myös vinoa mutta vilpitöntä huumoria. Ja onneksi on. Lastensuojelun epäonnistumisista, uskonnollisen yhteisön pimeistä puolista, kuolemista ja väkivallan uhasta ei jaksaisi lukea, ellei mukana olisi myös ripauksia hauskuutta, valoa ja toivoa.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
Tapani Rantalan näyttely Kaikki on ollut mahdollista on esillä Kemin taidemuseossa 7.6.–9.8.2025. Kriitikko Helki Kallio yllättyi näyttelyssä positiivisesti.
”Vaikkakin teos on nimetty dekkariksi, murhat ja niiden setvintä on sivuosassa.” Matti A. Kemi luki Aurora Sainion esikoisteoksen Älä anna syntejäni anteeksi.
