Tiellä taas

Tuomo Pirttimaa: Tirri. 269 s. Johnny Kniga 2022.

Tuomo Pirttimaan esikoisromaani Hete (Johnny Kniga 2021) tutustutti lukijat joukkoon elämänkolhimia ihmisiä, joiden kohtalot kiertyvät erinäisten vaiheiden kautta yhteen jossain pohjoisen perukoilla. Yksi teoksen keskeisistä henkilöistä, ase- ja huumebisneksiin sotkeutunut pikkurikollinen Tirri on nyt nostettu uuden teoksen nimihenkilöksi saakka. Eikä ollenkaan syytä. Nuoressa naisessa riittää puhtia ja luonnetta.

Tirrin lisäksi Pirttimaa on ottanut ensimmäisestä teoksesta mukaan myös Tirrin rikos- ja sielunkumppani Tomin sekä poromies Martin, joka etsii elämälleen uutta suuntaa menetettyään naisystävä Anjan. Uutena tyyppinä estradille astuu Kani, rauhoittavia nappaileva, juoppoäidin sekoilujen keskellä kasvanut ja näkymättömyyteen tottunut arka nuori mies.

Tarinassa seurataan vuorotellen Martin, Kanin ja Tirrin vaiheita. Autoilla ajellaan pitkin poikin Suomea ja paetaan kuka mitäkin: yksinäisyyttä, karua lapsuutta, virhevalintoja, syyllisyyttä.

Tirri ja Tomi aloittivat pakomatkansa jo edellisessä kirjassa ja elämä katveessa jatkuu. Kuuma aselasti saa uudet omistajat ilman isompaa draamaa, mutta muuten onni ei ole pariskunnan matkassa.

Martin taas ajaa tien päälle ajatus etelässä asuvan, etäiseksi jääneen poikansa tapaamisesta. Pienoinen ongelma uhkaa muodostua Uudenmaan rajojen koronasulusta, mutta sekään ei lopulta paljon hidasta metsissä kulkemaan tottunutta miestä.

Odotuksenmukaisesti henkilöiden polut kohtaavat ja ainoastaan itseensä luottamaan tottuneet, monin tavoin päähän potkitut ihmiset löytävät tukea toisistaan. Kliseistä ehkä, mutta jo puhuminen tuntuu auttavan heitä. Oman elämäntarinan kertominen toiselle maailman murjomalle tekee olon edes hetkeksi helpommaksi.

Pirttimaa pudottelee sanoja täsmällisesti, välillä aika lakoniseenkin sävyyn. Henkilöhahmoihin luotu katse on kuitenkin koko ajan ymmärtävä, jopa lämmin. Kirjoittaja selvästi välittää tarinansa ihmisistä.

Kanin ja Tirrin osuuksissa kielen rekisterit ovat lähellä toisiaan, mutta heitä tuntuvasti iäkkäämmän Martin tuumaileva puhetapa erottuu kokonaisuudesta selvästi. Sen juurevuus ja murteellisuus ihastuttaa, ja huomaan oikein odottavani Martin kertomia jaksoja. Onnistunutta työtä kirjailijalta!

Raskaita käänteitä sisältävässä tarinassa on siellä täällä myös vinoa mutta vilpitöntä huumoria. Ja onneksi on. Lastensuojelun epäonnistumisista, uskonnollisen yhteisön pimeistä puolista, kuolemista ja väkivallan uhasta ei jaksaisi lukea, ellei mukana olisi myös ripauksia hauskuutta, valoa ja toivoa.

Suomi puhuu kauniita, mutta toimintaa suitsivat varovaisuus, vienti ja aseet

1-2/2025

Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.

  • Emma Auvinen
  • Anniina Väisänen
  • Janette Kotivirta
  • Otto Snellman

Oman tilan tarve

3/2025

Tämä sitkeys on näkyvissä myös oululaisten rullalautailijoiden yhdistystoiminnassa. Hiukkavaaran hallin sulkeminen ei ole tarkoittanut ainoastaan harrastusmahdollisuuksien kaventumista; se on ollut […]

  • Antti Vikström
Kaltio – Kolumni

Sota, metsä, työ

3/2025

Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]

  • Jenni Kinnunen
Kaltio – Pääkirjoitus

Aika velikultaa muistot

3/2025

Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]

  • Paavo J. Heinonen

Kannessa: Sinisimpukat

3/2025

Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]

  • Paavo J. Heinonen
Kaltio – Kirja-arvio

Runollinen ajankuva

3/2025

Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”

  • Risto Kormilainen
Kaltio – Kirja-arvio

Vesien äärellä

3/2025

”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”

  • Marjo Jääskä

Maa suojelun ja puolustamisen ristivedossa

1-2/2025

Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.

  • Lotta Lautala