Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
Teemu Kaskinen: Yö ja usva. 633 s. WSOY 2025.
Teemu Kaskisen Yö ja usva on järkäle, yli 600-sivuinen romaani suomalaisesta metsäntutkimuksesta. Siis todella, romaani suomalaisesta metsäntutkimuksesta, piste. Ja erinomainen sellainen.
Kaskisen edellinen, Vieraat kunnaat (2023), oli sotaromaanin kehyksiin istutettu teos, jossa genrerajojen yli käveltiin mennen tullen. Yksi Kaskisen vahvuuksia on mieleenpainuvan ja häiritsevän tunnelman luominen ja tämä taito pääsi täysiin oikeuksiinsa. Sama häiriintyneisyys on laitettu uusimmassa romaanissa palvelemaan aihetta.
Eläkkeelle jäänyt metsäntutkija ryhtyy selvittämään esimiehensä, metsänarvioimistieteen edelläkävijän kuolemaan johtaneita seikkoja. Kuulostaa trillerin juonelta, mutta kirjassa juoni on sivuosassa. Tärkeämpää on ristivalottaa, mitä Suomen metsille on tehty ja tehdään nyt.
Yö ja usva kertoo metsäntutkimuksen pimeästä puolesta: kuinka maailman parhaaksi itsekehutun tutkimuksen tulokset ovat olleet tiedossa jo tutkimuksen alkaessa ja varsinainen haaste on ollut löytää parametrit, joilla oikeaan tulokseen päästään. Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan. Koko metsäklusteri on samaa suljettua yötä ja usvaa.
Juuri, kun tekee mieli väittää kirjailijan mielikuvituksen harhautuneen epäuskottavan esoteerisille poluille, ollaan edelleen tosiasioissa. Metsäntutkimuslaitos on tutkinut G-säteilylinjoja ja niiden vaikutusta metsien kasvuun. Se on ollut normaalia, mutta avohakkuun vaihtoehdon, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tutkijat on onnistuneesti ajettu nurkkaan ja julistettu hulluiksi.
Metsäntutkimuksen sisäpiiri on lukenut tätä kirjaa avainromaanina ja kommenttien perusteella sellainen se myös on. Viittauksia eläviin ja eläneisiin löytyy, isoimmat salanimen taakse verhotut vallankäyttäjät tunnistaa maallikkokin.
Kaskinen on kirjoittanut avainromaaninsa häkellyttävän suurella tietomäärällä. Olin valmis väittämään, ettei tämän tason teos ole mahdollinen normaalilla kirjailijan taustatyöllä vaan vaatii elämisen aiheen keskellä. Soitto Kaskiselle paljasti arveluni olleen väärä. Hän lähti liikkeelle pystymetsästä ja pelkästään luki ensimmäisen vuoden. Toisena vuonna alkoi kirjoittaa, jatkoi taustamateriaalin lukemista, haastatteli asiantuntijoita ja aukaisutti näillä asiat, joita ei ollut lukemalla ymmärtänyt.
Lyhentäminen, muutamien rönsyjen ja toiston poisto olisi parantanut kirjaa. Se on pientä, kokonaisuutena Yö ja usva on erittäin kovaa kaunokirjallista tasoa. Iso ja itsevarma teos. Kuvaa aikaa, ei tätä romaania, että se jäi ilmestyttyään olemattomalle huomiolle. Valtakunnan päälehti on paikkaillut mokaansa myöhemmin vaihtelevalla menestyksellä.
Erään asian kirjan vastaanotto on kirkastanut: metsäsektorin ärähdyksen pelko on nyt sota-aikana nostanut uudelleen päätään. Nöyristely osoittaa, että Kaskinen ei kirjoita historiasta vaan tästä päivästä. Juuri siksi on merkityksellistä, että Kaskisella on työn alla tietokirja Yön ja usvan aiheista ja Koneen säätiön rahoitus työhön.
Kaikille aisteille
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Kaupunki syntyy suistoon
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Aikuisten fantasialle olisi valtava kysyntä
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Näkymätön toinen
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Oulun hiljaisuus mahdollistajana luovuudelle
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Pentin poluilla kirjailijan jalanjäljillä
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Sienipilven varjo
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
Juha Hurme ohjasi kirjan nelikymmenvuotiaasta Radiopuhelimet-yhtyeestä
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
Poliittista luentaa
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
Muutos tapahtuu taiteesta
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kannessa: Juoppo Joogaa
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
Paa skaks tässä?
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Vieraan vieraana
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”No Ban Can Block the Ways of Enjoying Life”
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.