Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Klassikko jo syntyessään
Kaija Kiuru & Timo Helle: Viiankiaapa ikuisesti. 176 s. Into kustannus 2022.
Minut hurmasi heti kannen maisema, joka on juuri oma syvin sielunmaisemani: lähes rannaton suolakeus ja sen takana sinertyvät vaarat. Kädessäni oleva Kaija Kiurun ja Timo Helteen teos Viiankiaapa ikuisesti on ainutlaatuisen monipuolinen taide- ja tietokirja, joka kertoo Sodankylässä sijaitsevasta laajasta luonnonsuojelualueesta ja sitä uhkaavasta Sakatin kaivossuunnitelmasta. Sen perustana ovat sadat aavalle suuntautuneet retket. Riikka Karppinen on tehnyt suon tunnetuksi jo aiemmin ulkomaita myöten.
Kaivosyhtiön esittämät YVA-selostus ja Natura-arviointi ovat Lapin ELY-keskuksen mukaan puutteelliset. Vaadittuja lisäselvityksiä ei ELY-keskukseen ole vielä toimitettu.
Sukeltauduin aikanaan kuvataiteilija Kaija Kiurun Oulussa pitämässä näyttelyssä teokseen ”Maan uumenista”. Valkoisella kankaalla peitetyt kivilohkareet ja vaijereista roikkuvat valkoiset kivenmurikat loivat eräänlaisen sakraalin tilan. Teos on mukana myös kirjassa. Suru kohdattavissa? Koemmeko suurenmoisen luontoaarteen hautajaiset?
Jo aiemmilta ajoilta mieleeni on jäänyt eräs erityisen ihastuttava teos; pieni, vaatimaton, herkästi kivetty puronuoma Pallastunturin matkailuhotellin likellä. Sinne olen tavannut vetäytyä katsomaan sinertyvää laaksoa etäältä soutu- ja lohiretkien jälkeen. Myös Sodankylän terveyskeskuksen paikallisesta luonnosta nouseva kokonaistaideteos puhuttelee katselijaa väkevästi. Kunnan pitäisi ohjata ohikulkevat matkailijat teoksen ääreen samaan tapaan kuin Sodankylän vanhaan kirkkoon.
Orkideat, nuo suomalaisen luonnon helmet kukoistavat Viiankiaavalla vihreäkiviesiintymän hedelmällisessä maaperässä. Kaija Kiurun niistä ottamat kuvat ovat upea kokonaisuus. Valitettavasti vain tuo esiintymä kätkee sisälleen myös rahanhimoisia sijoittajia hullaannuttavat rikkaudet. Hirmuista valtaa ja voimaa käyttävää kaivosjätin koneistoa vastaan silti hehkuvat nämä hennoimmista hennoimmat kämmekät.
Kaija Kiurun taide toimii voimana, yhteiskunnallisena herättäjänä. Taiteen tehtävä on luoda kauneutta, totuutta, hyvyyttä. Viiankiaavan alkuun suojattomalta tuntunut suo saa näin puolustajansa.
Timo Helle on eräänlainen renessanssihahmo, monialainen vanhan sivistyneistön edustaja, joka ehti toimia myös Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Rauhallinen, piippuaan sauhutteleva luontomies osaa myös tieteellisen argumentoinnin. Hän kertoo kirjassa milloin tokkimuksista, yhä vaarantuneimmiksi käyvistä suokukoista, joutsenten ja hanhien erikoisesta suhteesta, milloin poroista ja paikannimien etymologiasta. Leppoisa tarinointi Viiankiaavan eläimistöstä keventää kirjan aiheen raskautta. Toisaalta se perustuu tarkkaan tieteelliseen havainnointiin ja kertoo myös osaltaan suoluonnon ahdingosta.
Tarina ajokasporon kouluttamisesta kertoo siitä, miten mies voi eläytyä tehtäväänsä aivan täydellisesti. Siinä hän alkuun epäonnistuu, mutta lopulta sitkeydellään toisen Aapo-poronsa avulla onnistuu lähestymään arkoja suon lintuja naarasporon sarvet teleobjektiiviinsa päällä. Teos on kunnianosoitus Viiankiaavan poroille, jotka lihovat kesäisin herkullisissa raateryppäissä. Raate – sekin nimi kaikuu jostain alkuun epätoivoiselta tuntuneesta taistelusta. Kuin näistä Ukrainan surullisista kärsimyksen mutta myös vastarinnan päivistä. Kaivosalue karkottaisi porot parhailta laidunmailtaan lähiseuduilla ja uhkaisi koko tokkakunnan olemassaoloa.
Kaivos, jonka suunnitelma vastarinnan vuoksi muutettiin avolouhoksesta tunnelikaivokseksi maan sisään, olisi jättiläismäinen. Aavan kupeessa seisoisi teollisuuslaitoksia ja valtavat sivukivi- ja jätekasat pilaisivat luonnonsuojelualueen maiseman. Kansainvälisen Anglo American -kaivosjätin suomalainen tytäryhtiö AA Sakatti Mining esiintyy ekologisena edelläkävijänä, mutta suurin uhka suolle on kuitenkin todennäköinen pohjaveden voimakas lasku, joka tuhoaisi Viiankiaavan herkän vesitasapainon. Käsittämätöntä on, että samaan aikaan, kun suoluonnon suojelua pitäisi lisätä valtavasti, ollaankin vaarantamassa erään arvokkaimman suomme ekologinen tila.
Kaija Kiurun voimakas puheenvuoro kirjan viimeisessä luvassa nostaa kysymyksiä. Miksi me emme voisi edes tällaisessa tapauksessa jättää nuo himoitut metallit maaperään? Mikä ihme meidät pakottaa vain yhden sukupolven hyödyksi riistämään maan aarteet lukemattomilta tulevilta sukupolvilta, jotka osaisivat kenties hyödyntää noita ekologisemmin tai hellemmin? Tai sitten meitä viisaampina antaa niiden levätä maankuoressa.
Kaija Kiuru ja Timo Helle ovat synnyttäneet kamppailulle Viiankiaavasta ympäristöajattelun ja -taiteen sekä luonnon- ja kansatieteelliset arvot yhdistävän kirjallisen taideteoksen. Ihanan mattapintaisena se korostaa paremmin kuin hieno kiiltopaperi kämmeköiden ja porojen maiseman uhkeutta. Viiankiaapa ikuisesti lunastaa aivan varmasti paikkansa suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikkojen joukossa. Viimeinen kuva suokukkien elämää pursuavasta punaisesta merestä lammen äärellä on täynnä toivoa.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.