Keväällä, kun koronaviruksen takia kaikki lähikontakti oli kiellettyä, ilmestyi kaksi suomalaisen lavatanssin historiaa käsittelevää tietokirjaa. Risto Kormilainen luki molemmat.

Tanssin hyvinvointivaikutukset ovat helpommin fyysisesti mitattavissa kuin monella muulla taiteenalalla. Hanna Poikonen on kiinnostunut myös niistä vaikeammin havaittavista muutoksista, joita tanssin ja taiteen kokemukset aiheuttavat aivoissa. Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä väitellyttä Poikosta haastatteli Kaltion Marlene Hyyppä.

Koronakevät sulki julkiset tilat ja keskeytti esittävän taiteen toiminnan. Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelujen suunnittelupäällikkö Olli Rantala on tarkkaillut, miten kulttuuria tuodaan kotieristykseen.

Oulun kaupunginvaltuusto vahvisti tammikuussa Oululle laaditun kulttuuristrategian. Tämän 20-sivuisen paperin on nyt Kaltiolle arvioinut Henri Malinowski.

”Römaanista olisi taidokkaalla editoinnilla saanut vajaan satasivuisen avoimen runokokoelman”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi kirjoittaa. Miksi Pontus Purokurun teos ei kriitikon mielestä toimi romaanina?

T. S. Eliotin vuonna 1922 julkaistun runoelman ”The Waste Land” ei tarvinnut odottaa satavuotispäiväänsä asti kolmatta suomennostaan. Markus Jääskeläisen uuden käännöksen alkusanat ”Huhtikuu on julmin kuukausi” ovat herättäneet jo paljon polemiikkia, joten Emma Hirvisalo voi Kaltion kritiikissään keskittyä merkittävimpiin seikkoihin.

”Teksti livahtaa siellä täällä hieman naiiviksikin”, Risto Kormilainen toteaa Timo Airaksisen uudesta teoksesta Jäähyväiset uskonnolle.

Jussi Moilanen tarttuu samanaikaisesti kahteen varsin erilaiseen teokseen: Ulla Donnerin palkittuun sarjakuvateokseen Sontaa ja Natalia Kallion runokokoelmaan She Needs Bigger Boots.

Olen kirjoittanut elämäni aikana kolme kirja-arvostelua ja yhden elokuva-arvostelun. Kaikki niistä Kaltioon. Näistä vaatimattomista meriiteistä huolimatta kerron teille nyt kaltiolaisen […]

Käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta Kritiikki alkaa itsekritiikistä. Vain oman kielen ja ajattelun sekä niiden taustaoletusten tunteminen mahdollistavat rakentavan kritiikin, joka ei […]

Työskentelen kuvataiteesta kirjoittavana kriitikkona sanomalehdessä, Oulussa ilmestyvässä Kalevassa. Olen avustaja, freelancer, mutta kirjoittanut lehteen näyttelyarvioita säännöllisesti viikoittain jo vuosia – […]

Itsepetos on valtavan hieno henkinen suojamekanismi. Olen kuluneen kevään ajan kertonut kysyjille, että ei tämä sosiaalinen eristäytyminen itseeni juuri vaikuta, […]

Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

Tuula Fagerholmin halu kehittää itseään on pysyvää. Niinpä hän päätyi opiskelemaan valokuvaajaksi eläkkeelle jäätyään.

Kolmanneksi iäksi on alettu kutsua elämänvaihetta, jossa työ on takana mutta varsinainen vanhuus vielä edessä. Juttusarja alkaa lyhyellä esittelyllä.

Päätoimittaja pohdiskelee käsillä olevaa kokonaisuutta: tästäkin tuli taas jotain. Taas yksi solmu tuhansien sivujen ja tuhansien ihmisten ketjussa.

Aapo Kukon Hibbo-hahmo osoittaa kuudennessatoista Kaltion esiintymisessään osaavansa myös leipoa.

Sakari Huovinen on kirjoittanut persoonallisen elämäkerran isästään, tuomiorovasti Lauri Huovisesta. Kirjoittaja kulkee teoksessa myös oman elämänsä syövereihin.

Sauli Pesonen arvioi Kaltiolle toimittaja Johanna Vehkoon loppuvuodesta 2019 ilmestyneen Valheenpaljastajan käsikirjan.