
Puolinaista estetiikkaa
Oulun kaupunginvaltuusto vahvisti tammikuussa Oululle laaditun kulttuuristrategian. Tämän 20-sivuisen paperin on nyt Kaltiolle arvioinut Henri Malinowski.
Oulun kaupunginvaltuusto vahvisti tammikuussa Oululle laaditun kulttuuristrategian. Tämän 20-sivuisen paperin on nyt Kaltiolle arvioinut Henri Malinowski.
”Römaanista olisi taidokkaalla editoinnilla saanut vajaan satasivuisen avoimen runokokoelman”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi kirjoittaa. Miksi Pontus Purokurun teos ei kriitikon mielestä toimi romaanina?
T. S. Eliotin vuonna 1922 julkaistun runoelman ”The Waste Land” ei tarvinnut odottaa satavuotispäiväänsä asti kolmatta suomennostaan. Markus Jääskeläisen uuden käännöksen alkusanat ”Huhtikuu on julmin kuukausi” ovat herättäneet jo paljon polemiikkia, joten Emma Hirvisalo voi Kaltion kritiikissään keskittyä merkittävimpiin seikkoihin.
”Teksti livahtaa siellä täällä hieman naiiviksikin”, Risto Kormilainen toteaa Timo Airaksisen uudesta teoksesta Jäähyväiset uskonnolle.
Jussi Moilanen tarttuu samanaikaisesti kahteen varsin erilaiseen teokseen: Ulla Donnerin palkittuun sarjakuvateokseen Sontaa ja Natalia Kallion runokokoelmaan She Needs Bigger Boots.
Olen kirjoittanut elämäni aikana kolme kirja-arvostelua ja yhden elokuva-arvostelun. Kaikki niistä Kaltioon. Näistä vaatimattomista meriiteistä huolimatta kerron teille nyt kaltiolaisen […]
Käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta Kritiikki alkaa itsekritiikistä. Vain oman kielen ja ajattelun sekä niiden taustaoletusten tunteminen mahdollistavat rakentavan kritiikin, joka ei […]
Työskentelen kuvataiteesta kirjoittavana kriitikkona sanomalehdessä, Oulussa ilmestyvässä Kalevassa. Olen avustaja, freelancer, mutta kirjoittanut lehteen näyttelyarvioita säännöllisesti viikoittain jo vuosia – […]
Itsepetos on valtavan hieno henkinen suojamekanismi. Olen kuluneen kevään ajan kertonut kysyjille, että ei tämä sosiaalinen eristäytyminen itseeni juuri vaikuta, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Tuula Fagerholmin halu kehittää itseään on pysyvää. Niinpä hän päätyi opiskelemaan valokuvaajaksi eläkkeelle jäätyään.