Inger Christensen: Alfabet. Suom. Oscar Rossi. 89 s. Poesia 2021.
Kirjoitin viime keväänä Kvaak.fi-sivustolle arvion Kati Kovácsin Eläimellisistä aakkosista (WSOY 2021), jossa painotin aakkosjärjestyksessä olevan aapisen jo pitkään olleen yhden tekijän itselleen asettaman muotorajoitteen. Noin sataan vuoteen tällaisilla aapisilla ei ole ollut mitään tekemistä lapsen lukemaan oppimisen kanssa. Tanskan viralliseen kirjalliseen kaanoniin nostetun Inger Christensenin (1935–2009) alkujaan vuonna 1981 julkaistun Alfabetin suomennettu nimi voisi olla Aapinen. Suomentaja Oscar Rossi on kuitenkin säilyttänyt alkukielisen nimen, joka tosin suomalaisillekin kertoo mistä on kyse: kirjaimista, aakkosista.
Tällaisten aapisten ongelma ovat suomessa vähän käytetyt kirjaimet kuten c. Sarjakuvataiteilijana Kovács saattoi yliviivata canan, cissan, coiran ja calan, ja kertoa kuvin. Runoilija tai runon suomentaja eivät voi käyttää samaa keinoa, ja Christensenin suomennoksen chromilla alkava c-kirjain vaikuttaa ensin samalta oikotieltä. Kyse ei ole kielestä, sillä Rossi aloittaa jälkisanansa: ”Myös tanskaksi ’kromi’ kirjoitetaan koolla.”
Christensen on tanskalaisen systeemirunouden tunnetuimpia edustajia. Hän kuitenkin rikkoo systeeminsä jo kolmannessa runossa, ja j-kirjaimen juhannusyön jälkeen seuraa Atomipommi. Kokoelmana Alfabet on tiukasti kiinni omassa ajassaan, 1980-luvun ydinpommien pelossa. Atomipommin jälkeen runoissa esiintyvät vetypommi ja kobolttipommi. Runojen maailma tuo hyvin mieleen tuon ajan kiristyneen maailmanpoliittisen tilanteen, laajasti vaikuttaneen ydinsodan pelon ja ympäristömyrkkyjen vaaran.
Rikki menevän aakkostuksen lisäksi Christensen on rakentanut teokseen toisenkin systeemin. Runojen säemäärä kasvaa Fibonaccin lukujonon mukaan: 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, ja niin edelleen. Tätä Christensen noudattaa viimeiseen n-runoon saakka, joka jää kesken, 321 säkeeseen kaavanmukaisen 610 säkeen sijaan. ”nyt uneksijat kulkevat ympäriinsä / unet avoimesti paljaalla ihollaan”. Lopussa ollaan apokalyptisessa maailmassa, jossa ”kukaan ei heitä enää kanna”. Kukaan ei ole enää antamassa aihetta enemmille kirjaimille, sanoille tai säkeille. Aakkoset lakkaavat satamasta.
Jos Christensenin Alfabet on sisällöllisesti neljässäkymmenessä vuodessa vanhentunut, niin muotonsa puolesta teoksen suomentaminen on ollut aiheellista. Runollisten ”systeemien” ja kokeellisten ”järjestelmien” on edelleen todisteltava merkitystään. Kirjallisilla muotorajoitteilla on pitkä historia, ja se tulee tunnetuksi ainoastaan julkaisemalla uudelleen alan merkittävimpiä teoksia. Alfabet tarjoaa nostalgisen matkan 1980-luvun maailmaan.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]
Tämän numeron kansitaiteilija on kuvitteellinen [AlyÆŋ], jonka teoksia on esillä kulttuuritalon Valveen kahvila-ravintolan seinillä 10.11. saakka. [AlyÆŋ] syntyi vuonna 1997 […]
”Vaikka toteutus on rohkea, näytelmä jättää mieleen kädenlämpöisen tunnelman.” Oulun teatterin Ainoa kotini ei innoita Pete Huttusta ylistyslauluihin.
