Ajatuksia kesällä 2025

Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.

1.

”Taivaalla välähti sokaisevan kirkas valo… tunsin ihossani polttavan kuumuuden… kuoleman hiljaisuus… sitten valtava jyrähdys, aivan kuin etäisen ukkosen ääni”, eloonjäänyt kertoo siitä, kun Yhdysvaltain B-29-kone oli pudottanut atomipommin Hiroshimaan 6. elokuuta 1945. Oli maanantaiaamu, kello 8.15 paikallista aikaa.

Kun pommi räjähti, valkohehkuinen valo täytti koko taivaan, nousi rajuja tuulenpuuskia. Noin neljänsadan metrin läpimittaisesta tulipallosta kohosi sienimäinen pilvi yhdeksän kilometrin korkeuteen.Valtava kuumuus nousi jopa kolmeentuhanteen celsiusasteeseen. Se poltti hetkessä tuhansia ihmisiä mustaksi tuhkaksi.

Liekkimereen menehtyi arvioiden mukaan noin satatuhatta ihmistä, säteilysairauksiin myöhemmin ainakin saman verran.

2.

”Tämä on suurinta, mitä historiassa on tapahtunut”, Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman lausui saatuaan tiedon atomipommin pudotuksesta Hiroshimaan.

Pommin tekijät kokoontuivat illalla 6. elokuuta Los Alamosissa. Kun uutinen pommituksen onnistumisesta saatettiin heidän tietoonsa, tunnelma nousi kattoon. Pommin isän Robert J. Oppenheimerin astuessa saliin euforia valtasi paikallaolijat. Riemu ja lattian tömistely säesti Oppenheimerin kulkua hymyilevien ihmisten joukossa.

Oppenheimer puhui. Hän sanoi, että oli vielä liian aikaista tietää, millaisia pommin vaikutukset olivat olleet. Hän jatkoi kuitenkin olevansa varma, että japanilaiset eivät olleet pitäneet siitä. Nämä sanat herättivät kuulijoissa lisää riemua.

On hämmästelty, kuinka helposti joukkomurhaamisen kulttuuri tempaisi mukaansa monet ydinfysiikan parissa työskennelleistä. He olivat älykkäitä, kultivoituneita, Bhagavad Gitaa lainaavia ja Dantensa lukeneita tiedemiehiä. He raakalaistuivat nopeasti.

Vain muutamat fyysikot vastustivat pommin käyttöä. Unkarilaissyntyinen Leo Szilard lausui, että sillä iskeminen siviilejä vastaan on eräs historian pahimmista virheistä. Otto Frisch tunsi kuvotusta nähdessään, kuinka monet hänen kollegoistaan kiirehtivät puhelimeen tilaamaan pöydän ravintolasta juhliakseen Hiroshiman tuhoa. ”Minusta tuntui karmealta juhlia sadantuhannen ihmisen väkivaltaista kuolemaa”, hän totesi.

3.

Nobel-kirjailija Imre Kertész epäili, onko ennen Auschwitzia ja Hiroshimaa humanismia edes ollut lainkaan olemassa. Kirjoituksessaan ”Ihminen itsensä varjossa” Yrjö Kallinen sanoo kokemuksensa opettamana menettäneensä luottamuksensa muodollisen sivistyksen voimaan. Mitä merkitsevät oppiarvot ja akateemiset loppututkinnot, kun joukkopsykoosin tulva-aalto valtaa ihmismielet? ”Ihanteellinen luottamus valistuksen aatteiden kohottavaan vaikutukseen on kohdallani pahoin vaurioitunut”, Kallinen ripittäytyy.

Säveltäjä Dmitri Šostakovitšin mielestä voimme kuorruttaa itsemme sivistyksen katinkullalla. ”Väitetään, että keskitysleirien komentajat kuuntelivat työpäivän päätteeksi Bachia ja Mozartia, rakastivat ja ymmärsivät heidän musiikkiaan. Minä en voi uskoa, että he todella kuuntelivat”, Šostakovitš epäilee.

4.

Oswald Spenglerin mukaan 1000-luvulla syntyneelle länsimaiselle faustiselle kulttuurille oli ominaista tekniikan mahdin kasvu. Kulttuuri syntyy, kasvaa, kukoistaa, kuihtuu ja kuolee, Spengler opetti. 1800-luvulla faustinen kulttuuri kääntyi kohti iltaansa, mutta siitä ehti tulla kehto, jossa ydinaseisiin johtanut teknologia sai alkunsa.

Spenglerin näkemys faustisen kulttuurin rappiosta saa tukea Frankfurtin koulukunnan pessimistisistä ajatuksista länsimaisen sivilisaation tilasta. Teoksessaan Valistuksen dialektiikka (Dialectic of the Enlightenment / Dialektik der Aufklärung, 1944, suom. Veikko Pietilä 2008) Theodor W. Adorno ja Max Horkheimer kysyvät, miksei tieteen ja tekniikan voittokulku olekaan johtanut ihmiskuntaa humaanimpaan suuntaan vaan enemmänkin uudenlaiseen barbariaan.

Syynä on valistuksen itsetuho. Valistuksen järki on välineellistä järkeä, jonka keinoin pyritään luonnon ja ihmisen hallintaan. Tämä on kääntynyt ihmistä itseään vastaan, frankfurtilaiset todistelevat. Välineellinen järki on ujuttautunut faustisen kulttuurin sisäiseksi voimaksi, joka kahlitsee ihmisen valtaansa. Tällöin hyvä ja paha siirtyvät moraalin piirin ulkopuolelle, oikea ja väärä menettävä auktoriteettinsa. Ihminen subjektina esineellistetään, ja näin häntä on mahdollista kyynisesti manipuloida.

Adornon ja Horkheimerin mukaan modernin tekniikan jumalointi mahdollisti Auschwitzin. Sama pätee Hiroshimaan. Molemmat merkitsivät faustisen ajan loppua. Nyt moraalinen elämä, ihmisen eettinen olemassaolo oli kärsinyt kuolettavan iskun, Imre Kertész kirjoittaa. Myös hänellä apokalypsin symboliksi nousee Auschwitz. Kun mukaan otetaan Hiroshima, kaikki intellektuaaliset ja teologiset käsitteet menettävät merkityksensä, Kertesz kirjoittaa.

Holokaustin ja ydinaseen käytön jälkeen kaikki asiat planeetallamme ovat muuttuneet toisiksi, Yrjö Kallinen painottaa. Mutta me elämme yhä unessa, harhan unessa, vaikka luulemme olevamme valveilla. Sodatkin juontuvat tästä unesta, Kallinen uskoo.

5.

Hiroshiman rakennukset raunioituivat. Radioaktiivinen säteily alkoi salakavalasti tuhota henkiinjääneiden elimistöä. Tästä seurasi tuskallinen kuolema. Joka paikka oli täynnä kuolleita ja loukkaantuneita. Tulipalot raivosivat. Hiroshima oli muuttunut dantelaiseksi helvetiksi.

Kirjailija Helvi Hämäläinen piti Hiroshiman atomituhoa miltei julmenpana ihmisen häpäisynä kuin natsien keskitysleirejä. Hän kauhisteli kuvia nahattomiksi palaneista lasten kasvoista ja muista kärsimyksistä, joita pommin pudottaminen aiheutti viattomille uhreille. Hämäläinen kirjoitti, ettei ole mitään syytä, joka oikeuttaisi loukkaamaan ihmiselämää näin julmasti. ”Häpeä ja kirous nille, jotka antoivat pudottaa Hiroshiman pommin”, kirjailija julisti.

Hämäläinen nimeää ”suuriksi sotarikollisiksi” ne, jotka tuhosivat 200 000 ihmisen elämän. Hän toteaa, kuinka Nürnbergissa rikoksista ihmisyyttä vastaan syytettyinä olisi pitänyt olla myös ”atomipommimurhaajien”. Kuitenkin presidentti Truman ja muut pommiin osalliset välttivät tuomiot.

6.

Goethen Faustin Mefisto ennakoi eurooppalaisen tieteen ja valistuksen edistysoptimismin jälkeistä tulevaisuutta. Paholaisen puhe käy yksiin Edmund Husserlin teoksessa Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia (Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie, 1936; suom. Markku Lehtinen 2012) esittämien ajatusten kanssa.

Husserl piti aikansa henkistä kriisiä länsimaiden intellektuaalisen perinteen seurauksena. Hänen mielestään harjoitettu tiede kantoi vastuun ongelmista. Se tunsi liikaa vetoa luonnontieteisiin ja laiminlöi moraaliset henkisemmät ulottuvuudet. Seurauksena olivat 1900-luvun sodat katastrofeineen.

Goethen paholainen tiesi rationalismissakin piilevän vallan tahtoa ja subjektiivista ainesta Husserlin tavoin. Husserl etsikin tietä avoimempaa rationalismiin, mutta hän ei saanut vastakaikua.

7.

Ranskalainen filosofi Jasques Ellul näki tekniikan koko maailman kattavana teknostrutuurina. Se on hirviö, joka ulottaa voimansa kaikkialle. Tekniikka on itseään ohjaava systeemi, jonka malliesimerkkinä toimii Ellulin mukaan atomipommi. Kun se tuli mahdolliseksi rakentaa, se rakennettiin. Sitten sitä kokeiltiin ja lopulta käytettiin.

Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkänen oli samankaltaisen teknologisen determinismin kannalla kuin ranskalaisfilosofi Ellul. Myös Konsta ounasteli, että tekniikka etenee omia latujaan ihmisen tahtomisista välittämättä. ”Saapi nähdä milloin ne aloittavat ne atomihommat. Eihän niin kallista pommia liene turhantakia rakennettu”, Konsta synkistelee.

Vielä Konsta päättelee atomipommi-ihmisen olevan petona villimpi kuin tunturisusi ja raatokarhu. Näin hän tulee Oswald Spenglerin linjalle: Spengler kutsui ihmistä petoeläimeksi, joka tuhoaa itsensä luomallaan tekniikalla.

9.

Kenelle lankeaa vastuu Hiroshiman tuhoamisesta? Komento tuli Yhdysvaltojen presidentiltä Trumanilta, mutta pommiluukun avasi B-29-pommikone Enola Gayn komentaja. Pommin rakensivat Los Alamosin fyysikot, joiden pomona isännöi Berkeleyn yliopiston professori Robert J. Oppenheimer.

Entä mikä on Albert Einsteinin syntitaakka? Ydinpommi perustuu teoriatasolla Einsteinin yhtälöön E=mc². Einsteinia kauhistutti ajatus, että Saksa valmistaisi atomipommin. Jo syyskuussa 1939 hän kirjoitti presidentti Rooseveltille tästä mahdollisuudesta.

Syyllisten nimeäminen pommin syntyhistoriasta lienee mahdotonta, sen käyttäjistä paremminkin. Danten Jumalaisessa näytelmässä on Malebolgeksi kutsuttu alue, missä väärien neuvojen antajat kärsivät tulen piinaamina ikuista Hiroshimaansa. Pelkäsikö fyysikkonero Albert Einstein löytävänsä itsensä tästä Danten Helvetin pätsistä?

Georg Henrik von Wright muistutti, että ydinaseiden potentiaalinen uhka tulee säilymään koko ihmiskunnan historian jäljellä olevan ajan. Eli elämme tulevaisuutemme sienipilven varjossa.