Blinded by the Light on toisen polven pakistanilaisbrittinuoren kasvutarina. Englannin 1980-luvun ankeudestakin voi unelmoida johonkin toisenlaiseen.

Ohjaaja J-P Valkeapään uusin elokuva Koirat eivät käytä housuja on vähintään yhtä tyylikäs kuin edeltäjänsä. ”Sanalla sanoen äärimmilleen pelkistetyt kuvaus ja lavastus lumoavat.”

Taru Mäkelän ohjaama joulukomedia Täydellinen joulu pohjautuu ruotsalaiseen komediaan Tomten är far till alla barnen. Naurattaako naapurimainen kuvio myös täällä? Elokuvateattereissa 25.10.2019.

Yksi Suomen suosituimmista strippisarjakuvista, Pertti Jarlan Fingerpori saapuu vihdoin valkokankaille Mikko Koukin ohjaamana. Mutta miten kolmen ruudun stripit taipuvat kokoillan elokuvaksi?

Tommi Takkusen novellikokoelman Tulevaisuus kuuluu bingoemännille kieli on rikasta ja teksti nautinnollista leikkiä, Reija Korkatti kirjoittaa.

Kati Koivikon romaanin Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä. Matkalla Saksan itäosissa (Avain 2019) arvostelee Risto Kormilainen.

Tottumiskysymys kuvaa arkista väkivaltaa ja pientä ahdistelua. Jenny Kangasvuo haastatteli käsikirjoittaja-ohjaaja Kirsikka Saarta sekä elokuvassa näytteleviä Krista Kososta ja Johannes Holopaista.

Pudasjärvellä ja Oulussa kuvattu elokuva Diva of Finland sai ensi-iltansa Oulun seudulla jo 4.10., viikon ennen varsinaista ensi-iltaa. Kasvuelokuvan arvioi Kaltiolle Jarno Mällinen.

4.10. ensi-iltaan saapuva Zaida Bergrothin Marian paratiisi on tyylikäs tarina äitihahmojen etsimisestä ja yhteisölle omistautumisesta. Vahvojen naisten elokuvasyksyn seuraamista jatkaa Kaltion elokuvakriitikko Jarno Mällinen.

Rax Rinnekankaan uusi elokuva Once Upon a Time in Sad Hill nojaa pastissimaisesti spagettiwesterniin mutta viittoo myös länsimaiseen kirjallisuuteen, Emma Hirvisalo kirjoittaa.

Kuuden lyhytelokuvan pohjalle rakennettu seitsemän ohjaajan elokuva Tottumiskysymys saapuu elokuvateattereihin 27.9.2019. Kaltiolle sen arvioi Jarno Mällinen.

Kotimaisen elämäkertaelokuvan lempilapsia tuntuvat olevan päihteiden kanssa painivat mieslaulajat. Tänä syksynä vuorossa on 2010 menehtynyt Kari Tapio, jonka käännösiskelmähitistä on napattu filmin nimi Olen suomalainen. Kaltiolle elokuvan arvioi Jarno Mällinen.

Kertomuksia päätoimittajan menneen kesän kokemuksista.

Upotus Sähkö Recordingsin kokeelliseen soundiin Minimalistinen biitti, jonka värähtelyä oskilloskooppi piirtää valkokankaalle. Satama-alue, jossa rahtilaivat lepäävät talven sinertävässä valossa. Savua […]

Henrik Lilius Kaltio 1/1963 UNESCOn ”monumenttivuoden” merkeissä julkaisemme oheisen fil. yo. Henrik Liliuksen artikkelin ”Vanhan kaupunkikulttuurimme suojelu – ajankohtainen kysymys”. […]

Onko suunta oikea? Otto-I. Meurman Kaltio 3/1962 Viime sodan päättyessä Oulu oli vielä pukeutunut vanhaan pukuunsa, jonka se oli saanut […]

Arktinen napaseutu kiinnostaa jatkuvasti enemmän etenkin ilmastonmuutoksen myötä. Myös suomalainen kirjallisuus kääntää katseitaan pohjoiseen, tällä kertaa Katri Rauanjoen romaanissa Huippuvuorten autioituneeseen neuvostokaupunkiin.

Patricia Posnerin teos käy läpi romaniansaksalaisen apteekkari Victor Capesiuksen elämäntarinan, jossa kausi keskitysleirin proviisorina on keskeisessä roolissa. Kirjan arvioi Kaltiolle Risto Kormilainen.

Katja Gauriloff on ohjannut uutuuselokuvan Baby Jane, jonka hän on yhdessä Veera Tyhtilän kanssa myös käsikirjoittanut Sofi Oksasen romaanin pohjalta. Jarno Mällinen arvioi elokuvan joiltain osin jopa bressonilaiseksi.

Sauna, tuo suomalaisten käymistä korpimaista ensimmäinen. Laura Seesmeren sauna-aiheisen väitöstutkimuksen on julkaissut Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ja sen Kaltiolle arvioi Risto Kormilainen.

Millaista on elämä mammutti-Neuvostoliiton jälkeen Venäjällä? Tähän suuntaa katseensa panoraamamainen Neuvostoihmisen loppu, kuten Risto Kormilainen arviossaan kirjoittaa.

Miia Tervon ensimmäinen pitkä fiktioelokuva Aurora esittää Rovaniemen sellaisena kuin se on, ei matkailumainoksena. Kliseitäkin Auroraan mahtuu, mutta niitä käytetään harkiten, kirjoittaa Matti A. Kemi.

Kuunatsit on päihitetty, ja ydinsodan jälkeenjättämät ihmiskunnan rippeet ovat paenneet näiden entiseen tukikohtaan. Tästä alkaa toinen Iron Sky -elokuva, jonka Matti A. Kemi arvioi olevan ”progressiivinen ja fuusiomainen sinfonia”.