Koska pienessä maassa monet kysymykset muovautuvat henkilökysymyksiksi, herättää

Juice Leskisen lastenkirjoihin perustuva elokuva monia kysymysmerkkejä. Kuinka paljon teos nojautuu alkuperäisaineistoon? Kuinka paljon mehua on puristettu joukkoon?

Onneksi kaikki ennakkokäsitykset voi jo alkuvaiheessa valuttaa pois. Räkä ja Roiskis on ylpeästi omilla jaloillaan seisova koko perheen elokuva, jonka sokkeli lepää savolaisen sanasepon kirjoissa, mutta itse talo on rakennettu nykypäivän vaatimusten tasolle.

Räkä ja Roiskis (loistavat Hugo Komaro ja Urho Kuokkanen) ovat kaksi tomeraa poikaa, jotka elokuvan alussa matkustavat kohti Suuvedellä sijaitsevaa mummolaa. Perillä selviää erikoinen vyyhti: reiät alkavat kadota ympäröivästä maailmasta niin linnunpöntöistä kuin ovien lukoista. Mysteeriin liittyvät myös iloisesti hymyilevät paikalliset sekä pitkään valkoiseen takkiin sonnustautunut hammaslääkäri Migrén Junior (Pekka Strang) kätyreineen.

Elokuvan kerronta nappaa mukaansa alusta pitäen. Vaikka välillä meno on vauhdikastakin, on aikaa jätetty myös tunnelmoinnille sekä erikoisten miljöiden ja hahmojen esittelyyn. Näyttelijät onnistuvat kautta linjan tekemään mieleenjäävät roolityöt. Etenkin Elina Knihtilän tulkitsema kunnanjohtaja Haloonen on vallan hersyvä tyyppi.

Elokuvaa on luonnehdittu koko perheen kyberpunkiksi. Ilja Rautsin käsikirjoitus on ammattimiehen varmaa työtä sisältäen kattavasti niin scifin kuin kauhunkin aineksia. Tarinakeitos porisee iloisesti viimeiseen kuvaan asti. Teemu Nikin filmografiassa Räkä ja Roiskis on vahva työvoitto. Ahkeran ohjaajan tulevia siirtoja odottelee mielenkiinnolla.

Koko perhettä huvittava ja koskettava elokuva on haasteellinen laji. Pahimmassa tapauksessa tuotanto paljastuu sormi pystyssä sössötteleväksi moralisoinniksi, mutta Räkä ja Roiskis ei onneksi astu tähän viemäriaukkoon. Viihdyttävän tarinan opettavaiset taustateemat muun muassa järjestyksen ja kaaoksen tasapainosta ovat tärkeitä niin lapsille kuin aikuisillekin. Juicelle lapset eivät olleet mikään oma ryhmittymä, vaan heille täytyi kirjoittaa kuin vertaisilleen.

Alkuperäistekstien pikkuanarkistinen sekä verbaalisesti lahjakas kielipeli siirtyy onnistuneesti audiovisuaaliseen muotoon. Nykypäivän tuulista sekä virtauksista hyvin perillä olevat elokuvantekijät ovat ansainneet mojovat reiät munkkeihinsa.