Pikisaari Biennaali: maantieteellisiä rajoja ylittäviä kohtaamisia

Toista kertaa järjestettävä Pikisaari Biennaali on vielä melko uusi nykytaiteen tapahtuma Oulun Pikisaaressa. Yleisesti biennaali tarkoittaa vuorovuosittain toistuvaa nykytaiteen näyttelyä. Näistä tapahtumista vanhin on vuonna 1895 aloittanut Venetsian biennaali. Usein biennaali mielletään isoksi kansainväliseksi näyttelytapahtumaksi, mutta entä kuinka pieni biennaali voi sitten olla? Pikisaari Biennaali on ehkä maailman pienin biennaali. Olemalla rehdisti pieni Pikisaari Biennaali haastaa pohtimaan pienten taidetapahtumien merkitystä ja tärkeyttä.

Kahden vuoden välein toistuvaa Pikisaari Biennaalia järjestää Art Hub Pikisaari, joka on vuoden 2020 syksyllä oululaisten taiteilijoiden Minna ja Tuomo Kangasmaan perustama pienimuotoinen taidekeskus, taiteen projektitila sekä yhteisöllinen kohtaus- ja tapahtumapaikka Oulun Pikisaaressa. Art Hub Pikisaari sijaitsee vanhassa hirsitalossa entisessä työläiskorttelissa Pikisaaren pääväylän varrella. 1870-luvulla valmistunut hirsirakennus on yksi vanhimmista Pikisaareen paikalleen rakennetuista taloista. Tämän kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen entinen noin 50 neliön ruokala toimii nykyään foorumina Pikisaari Biennaalille kuin myös muille nykytaiteen tapahtumille ja projekteille. Art Hub Pikisaaren tukena on yhdistys ja toiminnan järjestämisessä on mukana vaihteleva ryhmä aktiivisia toimijoita.

Ensimmäinen Pikisaari Biennaali toteutettiin vuonna 2022. Tuolloin mukana oli kaksi taiteilijaa: säveltäjä, performanssi- ja mediataiteilija Makiko Nishikaze Berliinistä ja kuvataiteilija Pernille Egeskov Kööpenhaminasta. Biennaali esitteli näiden teoksia kahtena peräkkäisenä kokonaisuutena.

Vuoden 2024 Pikisaari Biennaaliin osallistuu niin ikään kaksi taiteilijaa: mediataiteilija Sophie Tiller Wienistä ja kuvataiteilija Annelie Wallin Tukholmasta. Tällä kertaa Pikisaari Biennaali on avoinna yleisölle kahdessa kohteessa. Art Hub Pikisaaressa on esillä Tillerin näyttely Close to Nature ja Pikisaaren Konepajanpuistossa on Wallinin ympäristötaideteos ”Gistnande”, jonka tekemiseen on voinut osallistua biennaalin avajaisia edeltävän viikon aikana yhdessä taiteilijan kanssa.

Pikisaari Biennaalin taiteilijat kuvataiteilija Annelie Wallin (vas.) ja mediataiteilija Sophie Tiller Pikisaaren Konepajanpuistossa ”Gistnande” -teoksen äärellä.

Olennaista Pikisaari Biennaalissa on, että taiteilijat tulevat muualta työskentelemään Pikisaareen ja osa esillä olevista teoksista valmistuu paikan päällä Pikisaaressa tai lähiympäristössä. Ensimmäisen Pikisaari Biennaalin myötä Art Hub Pikisaaren yhteyteen lanseerattiin taiteilijaresidenssitoiminta, joka on mahdollistanut muualla pysyvästi asuvien taiteilijoiden työskentelyn Oulussa.

Huomattavaa tässä toiminnassa on, että jokainen residenssijakso vaatii toteutuakseen monenlaisia räätälöityjä järjestelyjä ja yhteistyötä. Tästä syystä residenssitoimintaa on kehitetty yhteistyössä taiteen ja kulttuurialan yhdistysten ja toimijoiden kanssa muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla toimivassa Northern AiR -taiteilijaresidenssiverkostossa. Northern AiR edustaa Pohjoismaissa Res Artis -järjestöä, joka on maailman suurin taiteilijaresidenssien verkosto, mutta tästä huolimatta Art Hub Pikisaaren taiteilijaresidenssitoiminnassa korvaamattoman arvokkaita ovat ruohonjuuritason yhteydet ja kontaktit. Kun on ovet ja ikkunat auki maailmaan, monenlaisia kohtaamisia ja asioita sattuu tapahtumaan.

Yksityiskohta Annelie Wallinin teoksesta ”Gistnande”

Art Hub Pikisaaren ja Pikisaari Biennaalin kaltaiset taiteilijavetoiset aloitteet eivät ole instituutioiden synnyttämiä vaan kumpuavat taiteilijoiden aktiivisuudesta ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä tarpeesta luoda maantieteellisiä rajoja ylittäviä kohtaamisia. Taiteilijoiden vetämiä aloitteita on kaikkialla maailmassa eri muodoissa ja rakenteissa. Taiteilijoiden perustamat näyttely- ja projektitilat sekä taidekeskukset ja muut foorumit ja formaatit muodostavat laajalle levinneen ja merkittävän osan nykytaidekenttää. Niillä on tärkeä rooli taiteilijoille elävien kontaktien ja yhteistyön mahdollistajina. Ne muodostavat maailmanlaajuisen verkoston, jossa löytyy aina jotain yhteistä, mikä generoi taas uutta. Tätä kautta myös Pikisaari Biennaalin taiteilijat ovat löytäneet tiensä Art Hub Pikisaareen.

Ruotsalainen kuvataiteilija Annelie Wallin tuli heinäkuussa teoksensa kanssa Tukholmasta Oulun Pikisaareen. Hän on jatkanut Pikisaari Biennaalissa Tukholman saaristossa kesällä 2022 alkanutta yhteisö- ja ympäristötaideteostaan ”Gistnande”. Pikisaaren Konepajanpuistoon heinä-elokuussa rakentuneen teoksen keskiössä on Itämeri niin luontokohteena kuin kulttuurisena voimavaranakin.

Annelie Wallin jatkoi Pikisaari Biennaalissa Tukholman saaristossa kesällä 2022 tehtyä yhteisö- ja ympäristötaideteosta ”Gistnande”.

Annelie Wallin on varttunut Tukholman eteläsaaristossa Landsortin luotsipaikalla Öjan saarella. Hän muistaa 1960- ja 1970-luvun taitteen, jolloin Itämeressä oli paljon kalaa ja kesäisin pyydettiin sekä turskaa että ankeriasta kotitalouksien tarpeisiin. Teoksen nimi ”Gistnande” tulee ruotsinkielisestä ilmaisusta ”gista nät” – purkaa, puhdistaa ja ripustaa verkkoja kuivumaan. Tämä tehtiin perinteisesti joko venevajaa vasten tai telineillä avoimella tasaisella paikalla. ”Gistnande” tarkoittaa käymistä – se viittaa siihen, että jotain on meneillään, työn alla.

Elokuussa yhdeksän päivän ajan Annelie teki taideteosta Pikisaaren Konepajanpuistossa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hän kutsui ihmisiä osallistumaan teoksen tekemiseen. Tarkoituksena on ollut sitoa edelleen Tukholmassa aloitettua teosta solmu kerrallaan ja luoda vanhojen verkkojen jatkoksi uudet verkot ja verkostot.

”Gistnande” keskittyy ihmisen ja meren suhteeseen, vastuullisiin tekoihin ja näkökulmiin. Prosessipohjaisen yhteisöllisen teoksen todellinen merkitys syntyy solmu solmulta, ihmisten kohtaamisesta, meren kohtaamisesta, unelmista ja vastuun kantamisesta toisistamme ja Itämerestä.

”Gistnande”-teoksen tekijöitä yhdessä kuvataiteilija Annelie Wallinin kanssa Pikisaaren Konepajanpuistossa.

Mediataiteilija Sophie Tiller tuli elokuun alussa Wienistä Art Hub Pikisaareen mukanaan sukunsa valokuvia vuosisadan takaa. Hän on tulostanut pienet valokuvat isoiksi vedoksiksi ja istuttanut niiden sisään kasveja, jotka ovat sitten lahottaneet valokuvia. Tämän hän on tallentanut kamerallaan. Sophie kertoi, että valokuvien perheenjäsenet ovat olleet kuolleita kauan, mutta kasvit olivat elossa. Kasvien ja kuolleiden sukulaisten välinen suhde herätti jotain uutta. Erilaiset ajan kerrokset kohtasivat. Hän sanoi, että kasvien kasteleminen vanhojen esi-isien valokuvien läpi oli outo kokemus, mutta myös jollain tapaa hauska, vähän kuin haudanhoitoa.

Sophie kertoo, että valokuvien perheenjäsenet ovat olleet kuolleita kauan, mutta kasvit olivat elossa. Kasvien ja kuolleiden sukulaisten välinen suhde herätti jotain uutta. Erilaiset ajan kerrokset kohtasivat. Hän sanoo, että kasvien kasteleminen vanhojen esi-isieni valokuvien läpi oli outo kokemus, mutta myös jollain tapaa hauska, vähän kuin haudanhoitoa.

Mediataiteilija Sophie Tiller ja valokuvateos ”Close to Nature”.

Sophien työskentelyprosessi on vielä menneillään. Hän jatkaa teosten tekemistä Pikisaari Biennaalin aikana ja asettaa teoksia esille näyttelyynsä Close to Nature sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Nyt siis vielä monenlaiset prosessit ovat käynnissä – jotain on meneillään ja työn alla, kehittymässä hitaasti pitempikestoisten rihmastonkaltaisten yhteyksien kautta.

Valokuvateosten ohella näyttelyssä on nähtävänä Sophien ehkä pitkäkestoisimmassa työskentelyprosessissa syntynyt videoanimaatio ”The Parasite”, joka näyttää kahdeksan vuoden ajalta ajastettua kuvausta kasvien, kirjan ja ympäristön muutoksista. Mukana on myös vuonna 2008 aloitetusta ”parasiitti”-teossarjasta kertova kirja Der Parasit / The Parasite. Kirja esittelee valokuvasarjan erilaisista luonnonhistoriallisista kirjoista, joihin taiteilija on porannut reikiä, täyttänyt ne maalla ja asettanut niihin köynnöskrassin siemeniä. Elämänmuodon kylväminen kirjoihin on suunniteltu etukäteen, mutta ajan myötä kirjat ovat houkutelleet myös muita kasveja sekä matoja, etanoita ja erilaisia mikrobeja, jotka ovat asettuneet uuteen löydettyyn elinympäristöönsä luoden sen, mitä sitten Sophie on dokumentoinut valokuviinsa.

Jokainen valokuva näyttää kirjan yhden siirtymävaiheen ilman pidempää dokumentointiprosessia, esittäen vain yhden vaiheen jatkuvasta kasvu- ja rappeutumisprosessista, jossa kirja saa uuden ulkonäön vuorovaikutuksessa elävien organismien kanssa. Valokuvissa luonto on ottanut haltuunsa kirjan – ihmisen luoman kulttuuriomaisuuden – ja käyttänyt sitä alustana, uuden olemassaolon perustana ja muuttanut siten kirjan materiaalisuutta ja tehtävää.

Pikisaari Biennaalissa esillä oleva kirja Der Parasit – The Parasite kertoo Sophie Tillerin monivuotisesta työskentelystä samannimisen teossarjan parissa. Mukana on koristekrassin siemen. Rajoitettu 300 kappaleen painos, numeroitu ja allekirjoitettu. Kirjaa myy Album Verlag.

Kannessa: Njáhcu

Kannessa 4/2024

Tämän numeron kansiteoksemme on still-kuva videoteoksesta ”Njáhcu”, joka on esillä Ánnámáretin ja Marja Viitahuhdan Bálvvosbáiki-näyttelyssä Saamelaismuseo Siidassa 29.9. saakka. Bálvvosbáiki-näyttelykokonaisuuden […]