Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Kannessa: Bellum sacrum
Kansikuvamme on yksityiskohta Kalle Nurmisen teoksesta ”Bellum sacrum”, eli ”pyhä sota” latinaksi. Teos on esillä Nurmisen Rematerialkunstmuseum-näyttelyssä Oulun kuvataiteen talon Galleria 5:ssä 25.10. saakka.
”Bellum sacrum” täyttää yhden näyttelyn kolmesta huoneesta, ja se on tyyliltään iskevän pelkistetty muun esillä olevan kokonaisuuden rinnalla. Nurmisen kollaasiteoksissa kohtaavat taidehistoria, arkkitehtuuri, teatterilavastus ja nykytaide. Alttaritaiteen perinteinen kuvasto saa uusia muotoja: pyhimysten paikalle asettuvat eläimet, kasvit ja luonto.
”Näyttelyn teokset rakentuvat kierrätetyistä esineistä, muovileluista ja muusta arjen materiaalista. Teoksissa on teatterilavastuksen logiikkaa, joka näyttää samanaikaisesti todelta ja keinotekoiselta. Kuten lavastuksessa, myös täällä esineet saavat uusia rooleja. Ne eivät enää ole sitä, mitä ne alun perin olivat. Halpa muuttuu arvokkaaksi. Merkityksetön saa uuden tehtävän.”
Taiteilija itse näkee ”Bellum sacrumin” näyttelyn kantaaottavimpana teoksena. ”Tämä on h-hetki, koska taistelu alkaa”, Nurminen toteaa Kalevan haastattelussa. ”Se on se ihmisen kehä.”
Kalle Nurminen on Taidekoulu Maassa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellut kuvataiteilija ja lavastaja. Hän on työskennellyt Kemin kaupunginteatterissa 2001–2015 ja Oulun Teatterissa vuodesta 2015 lähtien; tällä hetkellä Nurmisen suunnittelua näkee Anna Kareninassa ja Faravidin maassa. Oulun keskustan katukuvaa on vuodesta 2021 elävöittänyt Nordean konttorin viereiseen vitriiniin Nurmisen rakentama ”Demokratia”, jossa erilaiset lelufiguurit osoittavat mieltä kaiken mahdollisen puolesta – sekä vastaan.
- Lähteet: näyttelyn esittelyteksti (artoulu.fi); Eeva Kauppinen: ”Alttareita luonnolle, ei pyhimyksille!” (Kaleva 30.9.2026)
Kalle Nurminen: Rematerialkunstmuseum Galleria 5:ssä (Hallituskatu 5, Oulu) 25.10. saakka.
Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Louhimies ei osaa kuvata elokuvaansa edes sen nimen perusteella
”Lavastuksen pikkuvioista huolimatta elokuvassa on kosolti onnistuneita yksityiskohtia.” Matti A. Kemi piti Aku Louhimiehen Lapin sodasta ehkä enemmän kuin odottikaan.
Teatteritaidetta valkokankaalla Eetu Salinin sosialismista
”Sen verran poikkeava Punainen peto on myös tyyliltään, että siitä jää pysyvä jälki 2000-luvun elokuvakaanoniin rohkeiden valintojensa johdosta”, hehkuttaa Matti A. Kemi lokakuun alussa teattereihin saapunutta leffaa.
Yhteisön mieli
Milka Luhtaniemi pohtii kolumnissaan yhteisöjen moneutta ja näiden moneuksien välistä liikkuvuutta.
Kritiikkien kritiikin kritiikki
”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.
Kaikkea kaikkialla, koko ajan
Päätoimittaja paljasti elokuussa olevansa uupunut. Lokakuussa (jolloin hän myös vuosittain ikääntyy) hän tuntuu hieman elpyneen. Nyt hän tunnustaa pelkäävänsä muutosta.
Kannessa: Bellum sacrum
Vesa Ranta kuvasi Kalle Nurmisen teoksen ”Bellum sacrum” Oulun kuvataiteen talossa Rematerialkunstmuseum-näyttelyn avajaispäivänä.
Mielettömän hengetön epookki Seilin saaren mielettömistä ihmiskohtaloista
Kerro kaikille on tarina Seilin saarelle 1800-luvun lopulla lähetetyistä naisista. Saaristolaisepookki ei vakuuta Kaltion kriitikko Matti A. Kemiä.
Kenen Suomi näkyy apurahapäätöksissä?
Uusiutunut Taide- ja kulttuurivirasto (Kuvi) uusii tänä syksynä myös vertaisarviointijärjestelyjään. Millä tavoin uusi ”asiantuntijapankki” voi kehittää apurahojen jakamista? Jenni Turunen pohtii tätä etenkin kuvataiteen näkökulmasta.
Säämerkintöjä (kulttuuri-) ilmastonmuutoksen alla
Elsa Lankinen työskenteli lähes kaksi vuotta Kajaanin kaupunginteatterin hankkeessa ”Taidetta ei tervaa! Alueellinen esittävä taide ekologisena jälleenrakentajana”. Mitä tehtiin, minne seuraavaksi?
Stereotyyppejä ruokkimatta: 2020-luvun saamelaiset rap-artistit Yungmiqu ja Jezebro
”Nuorelle sukupolvelle saamenkielisen musiikin tekeminen on luontevaa; onhan taustalla luottamus siihen, että on olemassa moderni saamelainen yhteiskunta, kulttuuri ja yhteisö.”
Saamelainen taidepuhe yksityisestä julkiseksi?
Festivaalin jälkeen luin kaksi lehtikirjoitusta tapahtumasta. Toisessa oli päädytty laatimaan kuvakollaasi festivaaleilla käytetyistä gákteista. Ei siinä, etteikö saamelaisia gáktimuoti ja […]
maasta, vitusta
”Nainen on toinen, nainen on maaemo, nainen on rivo ja yhtä luonnon kanssa.” Mustarinda-palstalla kirjoittavat elokuussa Tuuli Metsärinne ja Susse.
Salaiset taidenautinnot vesivoimalaitoksella
Ensimmäisessä esseessään Pohjoisen oopperakomppanian Vesivoimalaitokset-teossarjasta Reija Korkatti matkustaa linja-autolla Seitenoikeaan. Mitä siellä tapahtui?
Tervasta ja taiteesta…
Voiko taide toimia muutoksen ja merkityksen rakentajana, ekologisen jälleenrakennuksen ytimessä? Elsa Lankinen pohtii Kajaanin kaupunginteatterin ”Taidetta ei tervaa!” -hanketta.
.. ekologiseen jälleenrakennukseen
BIOS-tutkimusyksikön Karoliina Lummaa avaa hieman ekologisen jälleenrakennuksen käsitettä helmikuussa 2026 järjestetyn ”Taidetta ei tervaa!” -seminaarin yhteydessä.
Haapajärven rannalta, Nivalan laakeilta pelloilta Pielaveden lepikolle
Kolmen presidentin polku rakenneltiin osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuotta Haapajärvelle, Nivalaan ja Pielavedelle. Projektissa työskennellyt Heidi Pökkylä avaa projektin taustoja.
Taiteilijavieraita ja talonväkeä Pikisaaren polulla
Kahdeksas Oulun Pikisaaren ”Pikinen Poloku” -ympäristötaidetapahtuma oli kulttuuripääkaupunkiin sopivasti aikaisempaa kansainvälisempi. Leena Kangas kirjoittaa näyttelystä, jossa esiintyi itsekin tekijänä.
Marianne Muraalimaalarin kertomus Merikosken muraalista
Marianne Kauppilalla on tunnistettava tyyli, jota näkee etenkin Oulussa enenevissä määrin. Matti A. Kemi jututti taiteilijaa kulttuuripääkaupunkivuoden alkukesässä.