Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

Tuula Fagerholmin halu kehittää itseään on pysyvää. Niinpä hän päätyi opiskelemaan valokuvaajaksi eläkkeelle jäätyään.

Kolmanneksi iäksi on alettu kutsua elämänvaihetta, jossa työ on takana mutta varsinainen vanhuus vielä edessä. Juttusarja alkaa lyhyellä esittelyllä.

Päätoimittaja pohdiskelee käsillä olevaa kokonaisuutta: tästäkin tuli taas jotain. Taas yksi solmu tuhansien sivujen ja tuhansien ihmisten ketjussa.

Aapo Kukon Hibbo-hahmo osoittaa kuudennessatoista Kaltion esiintymisessään osaavansa myös leipoa.

Sakari Huovinen on kirjoittanut persoonallisen elämäkerran isästään, tuomiorovasti Lauri Huovisesta. Kirjoittaja kulkee teoksessa myös oman elämänsä syövereihin.

Sauli Pesonen arvioi Kaltiolle toimittaja Johanna Vehkoon loppuvuodesta 2019 ilmestyneen Valheenpaljastajan käsikirjan.

Kajaanin kaupunginteatterissa ehdittiin kantaesittää Sanna Heikkisen käsikirjoittama ja ohjaama Syyllinen helmikuussa, ennen kuin pandemia sulki teatteritkin.

Pasi Pikkupeura ja valokuvaaja Kenneth Mikko vierailivat vuonna 1997 ”löydetyllä” Stalinin terrorin uhrien hautausmaalla Itä-Karjalan Karhumäen lähistöllä.

Vastatuuleen on jopa tärkein Suomessa saamelaisista kirjoitettu kirja, jos Internetin saamelaisiin kommentoijiin on uskominen. Kaltiokaan ei sitä voi jättää huomiotta.

Klaus Härön uusin ohjaustyö avautuu lähinnä psykologisena kuvauksena, Kaltion elokuvakriitikko Jarno Mällinen kirjoittaa perjantaina 6.3. ensi-iltaan saapuvasta elokuvasta.