Oulun teatterissa etsitään tänä talvena Pohjois-Ruotsissa vuonna 1971 kadonneita palkkarahoja. Näytelmän Olipa kerran kassakaappimurto kritisoi Reija Korkatti.

La strada eli Tie keräsi kehuja myös katolisilta kriitikoilta kristillisenä vertauskuvana. Fellinin seuraavassa elokuvassa Huijarit toivonkipinä vaihtuu ankaraan ristiriitaisuuteen.

Cesare Zavattinin episodielokuva Amore in città ei aloittanut “tutkivan elokuvan” voittokulkua, ja Fellini jatkoi Tiessä karnevalisoivaa estetiikkaansa.

Virpi Suutarin uusin dokumentti tarttuu Alvar Aaltoon. Arkkitehtuurin historian professori Anna-Maija Ylimaula katseli elokuvan.

Vetelehtijät (I vitelloni, 1953) oli Fellinin ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt ohjaustyö. Päähenkilöt yrittävät luovia vapautensa ja velvollisuuksien ristiaallokossa.

Illuusioiden tematiikka on vuoden 1952 Valkoisessa sheikissä (Lo sceicco bianco) varsin kehittynyt. Varoitus: sisältää juonipaljastuksia.

Federico Fellinin esikoisohjaus on Varieteen valot vuodelta 1950. Neorealismin oppi todellisuuden tiukasta kuvaamisesta alkoi murtua.

Syksyn jälkeen saapuu kevät, Annika Grofin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva, saa ensi-iltansa 28.8.2020. Kaltiolle sen arvioi Juri Nummelin.

Jarno Mällinen aloittaa juttusarjansa 20.1.1920 syntyneestä Federico Fellinistä lyhyellä katsauksella Italian neorealismin alkuajoista.

Elokuvaohjaaja Federico Fellini (1920–1993) kuuluu elokuvataiteen suuriin klassikoihin. Hänen filmografiansa edustaa kenties tärkeintä kehitysvaihetta italialaisen elokuvan historiassa.

Jenni Toivoniemen ensimmäinen pitkä elokuva Seurapeli on draamakomedia pitkitetystä nuoruudesta ja rooleista. Leffan arvioi Kaltiolle Reijo Valta.

Erilaisissa parisuhteissa elämisestä eivät Suomessa puhu ja kirjoita enää ainoastaan hipit ja larppaajat. Elinikäistä yksiavioisuutta haastavat nyt iloiset keski-ikäiset naiset.