Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
Mustarindan residenssitalo on kuusien kainalossa. Piha rajautuu Paljakanvaaran ikimetsään, yhteen harvoista enää jäljellä olevista ikimetsistä Suomessa. On ihmeellisen hiljaista. Syvemmällä metsässä sinipyrstön laulu laskeutuu latvustoista kuin helminauha. Näissä metsissä harjoitan kaupungin tukkimia aisteja, seuraan polkuja, jotka upottavat pehmeään vihreään.
Metsän kohtaaminen vaatii valppautta. On hidastettava tahtia ja aseteltava askeleensa varoen, jotta mahdollisimman vähän menisi ohitse. Taskut täyttyvät rypistyneistä muistiinpanoista, sillä kosketuksissa kirjoitus viriää kuin itsestään.
Erilaiset kohtaamiset ovat Vaara-Kainuun Taidekansallispuisto-hankkeen ytimessä. Hanketta onkin hahmotettu vaihettumisvyöhykkeen eli ekotonin konseptin kautta. ”Ekotoni” viittaa kahden eri biotoopin – kuten suon ja metsän – väliseen alueeseen, jossa lajisto on usein monimuotoisinta. Näin erilaiset ekotonit muodostavat mahdollisuuksien, muutoksen ja odottamattomien yhdistelmien vyöhykkeitä.
Valmisteluvaiheessa oleva Taidekansallispuisto yhdistäisi Kainuun vaarajakson suojelua tarvitsevat alueet ja säästyneet ikimetsät kokonaisuudeksi, mutta tämän lisäksi hanke pyrkii ajattelemaan kansallispuiston konseptia uudelleen. Tuomalla yhteen taiteen ja kestävämmän matkailun suunnitelma hahmottelee näkemystä kansallispuistosta, joka mahdollistaisi kohtaamisia ja kasvattaisi paikallista elinvoimaa.
Nämä teemat ovat esillä myös Mustarindan kesänäyttelyssä vieras on vieras on vieras (a guest is a stranger is a visitor), joka levittäytyy Mustarinda-talon pihapiiriin 25.6. alkaen. Tarkastelemalla eri tavoin kysymystä kansallispuistosta kesänäyttely ja siihen kytkeytyvät tapahtumat pohtivat, mitä kaikkea taide mahdollistaa kestävämmän matkailun kontekstissa.
Elis Hannikaisen ja Vappu Jalosen ”Vierailukeskus X” kuvittelee tulevaisuuden kansallispuiston, Michaela Cascován ”BnB (Bed in Barn)” -installaatio puolestaan jäljittää huomaamattomia muutoksia paikallisessa ympäristössä kutsuen samalla vierailijansa pysähtymään, lepäilemään ja pohtimaan omaa suhdettaan paikallisuuteen. Luomalla tilaa viipyilylle ja ihmettelylle taide avaa uusia tapoja kohdata ympäristömme.
Sanana ”vieras” kantaa monia eri merkityksiä. Se voi viitata niin johonkin tuntemattomaan kuin tervetulleeseenkin. Vieras voi olla jotain torjuttua tai toivottua, mutta vierailu asettaa aina suhteeseen toisen kanssa, vaatii kykyä kohdata tuntematon. Emme voi tietää etukäteen, kenelle avaamme ovemme, millä tavoin se muuttaa meitä.

Mustarindan kesäohjelma tarkastelee kysymystä vieraanvaraisuudesta, mutta kysymyksen voi kääntää myös toisin päin. Minkälainen suhde ympäröivään valottuu, jos hahmottaisimme olevamme vieraina täällä? Mahdollistaisiko tämä kestävämmän suhteen ympäröiviin ekosysteemeihin? Vierailusta jää aina jälkiä, mutta se myös velvoittaa; vieraana en voi käyttäytyä miten hyvänsä.
Suomessa sanonta ”mennä metsään” on perinteisesti tarkoittanut epäonnistumista, mutta sen voi hahmottaa myös mahdollisuutena. Tällöin totutusta sivuun joutuminen muodostuu tärkeäksi tavaksi etsiä uusia reittejä. Metsä on kutsuva, houkuttelee luokseen. Polut alkavat viedä minua kuin olisin lumouksen vallassa, tahdon jatkaa aina vielä seuraavaan mutkaan. Yritän vähän eksyksiin totutusta, yritän nähdä ympäröivän maiseman ennakko-oletuksieni ohitse. Se on oma leikkini, ruokkii havaintokykyä ja virittäytymistä. Syntyy murtumia, joista tihkuu valoa.
Tätä juttua kirjoittaessani olen miettinyt, miten voisin kirjoittamalla harjoittaa vieraanvaraisuutta, kirjoittaa kohti jotain, joka on vasta tuloillaan. Minkälaisia spekulatiivisia eleitä voisimme kuvitella kohti toisiamme, kohti tulevaa? Taidekansallispuisto voi olla tällaisen kokeilemisen paikka, luoden tilaa syville kokemuksille, hiljaisuudelle ja viipyilylle.
Jokainen kohtaaminen on muutoksen mahdollisuus, jos sille malttaa antautua, antaa aikaa ja tilaisuuden yllättää. Samalla tämä on myös riski, sillä on ennustamatonta, mitä kohtaaminen laittaa liikkeelle.
Etenen polkuja pitkin varovaisin askelin, en haluaisi jättää käynnistäni liikaa jälkiä. Etenen niin hiljaa, että pieni kuukkeli tulee tutkimaan tilannetta. Hetken aikaa kohtaamme toisemme, samaan aikaan sekä kosketuksissa että etäisyyden päästä.
On lähestyttävä avoimin mielin, uteliaisuudella, muuten vieras jää täysin vieraaksi.
Vieras on vieras on vieras / a guest is a stranger is a visitor
Vieraile tulevaisuuden taidekansallispuiston majatalossa
Mustarinda-talo, Paljakantie 61, Hyrynsalmi
Avoinna 25.6.–2.8. to–su klo 12–16, elokuussa viikonloppuisin
Lisätietoja mustarinda.fi
Näyttely- ja tapahtumaohjelman kautta pohdimme, miten sanan ”vieras” monet merkitykset voivat avata erilaisia spekulatiivisia reittejä ja auttaa ymmärtämään Mustarindan roolia suunnitteilla olevan taidekansallispuiston residenssinä ja majatalona. Testaamme taiteilijalähtöisiä tapoja lähestyä kestävää matkailua ja tarjoamme vierailijoille mahdollisuuden tutustua tervetulokeskukseen ja teehuoneen infopisteeseen sekä pihapiirissä sijaitsevaan vierashuoneeseen.
25.6.–2.8. otamme vieraita vastaan torstaista sunnuntaihin klo 12–16. Tänä aikana on myös mahdollista varata yösija Michaela Caskován ladon sisään rakentamassa installaatioteoksessa.
Kesän mittaan järjestämme maksuttomia Avoimien ovien päiviä, joissa voi tutustua Mustarindaan ja tavata talonhoitajiamme. Lisäksi pihaniityllämme järjestetään erilaisia luontotapahtumia.
Elokuussa residenssitaiteilijaryhmä Rindamus esittelee viikonloppuisin sekä henkilökohtaisia että yhteisiä projektejaan, kuten esimerkiksi radio-ohjelman ja kuunteluhuoneen sekä laituriteoksen Ypykkälammella. Syyskuussa ryhmän jäsenen Lauri Supposen ooppera saa ensi-iltansa Puolangan, Suomussalmen ja Hyrynsalmen kirkoissa.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.